Hartauskirjoitus Korpilahti -lehti

Hiljainen viikko vie meidät erikoiselle polulle. Vuosi toisensa jälkeen voimme seurata Jeesuksen tietä palmusunnuntaista pääsiäiseen. Sen aikana käydään läpi tunteiden kirjo suuresta kansansuosiosta hylätyn yksinäisyyteen ja viattoman kuolemaan. Kaiken huipentaa suuri yllätys silloin, kun kaiken piti olla jo loppu.

Tämä tarina on monelle tuttu, mutta se kiehtoo vuosi vuodelta uudestaan. Suuret kärsimysnäytelmät toreilla vetävät paljon katsojia ja monissa seurakunnissa käydään samaa tapahtumaa läpi pienemmässä mittakaavassa työntekijöiden ja vapaaehtoisten voimin, tarjoten lapsille, koululaisille ja aikuisille mahdollisuus eläytyä pääsiäispolkuun.

Mikä tässä tarinassa puhuttelee? Siinä on paljon sellaista, johon tämänkin ajan ihminen voi liittyä. Menestys ja kansansuosio kiinnostavat. Toisaalta vaikkapa politiikka osoittaa, miten nopeasti tuuli voi kääntyäkin toiseen suuntaan. Ystävien hylkääminen, aiheettomat syytökset, maineen menettäminen ja jopa väkivalta ovat monen kokemuksia omastakin elämästä. Terveen ihmisen riutuminen väkivallan edessä on valitettavan tuttu kuva päivittäisistä uutisista tuoreilla taistelukentillä.

Tuolla polulla voimme nähdä Jeesuksen kulkevan ja samalla jakavan kaikkien aikojen ihmisten kärsimyksen. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet” (Jes 53).

Omissa vaivoissa ja kärsimyksissä voimme muistaa, että Vapahtaja on kulkenut kärsimyksen tien ja on lähellä jokaista kärsivää. Hän ei ole vain kunnian vaan kärsimyksen Herra. Hän kantaa taakkaamme, että mekin kantaisimme lähimmäisen taakkoja.

Mutta polku ei pääty, niin kuin meidän polkumme kerran hiipuu kuoleman äärelle. Sananlaskussa sanotaan: ”Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” (Snl 4:18). Tuo raskaalta näyttävä polku saa odottamattoman käänteen, kun enkeli ilmoittaa haudalle saapuville: ”Ei hän ole täällä, vaan hän on noussut kuolleista!”.

Näin saa alkunsa kristinusko, usko ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Vapahtajaan. Tästä ihmeestä mekin saamme olla osallisia. Tämän takia tällä maailmalla on toivo.

Siunattua ristin ja ylösnousemuksen juhlaa!

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa