Kun pahan valta kasvaa ympärillä

Sota-aikaan elänyt äitini muistelee usein, kuinka hänen lapsuudessaan joku hakkasi rautatiekiskoon läheisen rautatien varrella antaakseen ilmahälytyksen lähialueen asukkaille. Väestönhälytyssireenejä ei vielä ollut niin tuolla keinolla saatiin nopeasti hälytys pommituksesta välitettyä. Sen jälkeen peitettiin ikkunat ja käytiin odottamaan taivaalta tulevaa rautaa mahdollisimman turvalliseen paikkaan. Nämä kaukaiselta historialta kuulostavat tarinat ovat taas käyneet todeksi monen kohdalla Ukrainassa. Täytyy peläta ja piiloutua, suojautua ja tarvittaessa paeta. Sota on tullut lähelle.

Sota ja sen mahdollinen laajentuminen on monella suurena huolena mielessä. Sekin mahdollisuus tuntuu nyt liiankin realistiselta. Moni on varautunut erilaisilla hankinnoilla mahdolliseen kriisiin. Näinhän toki kuuluukin varautua, on sitten kyseessä sota tai muu kriisi. Eiväthän ne tule kello kaulassa.

Lähellä olevan sodan todellisuus näkyy jo täälläkin kasvavana pakolaisvirtana. On ollut hyvä nähdä, miten sydämet ja ovet ovat olleet auki tulijoille. Nyt on meidän tehtävämme auttaa antamalla rahaa, tarvikkeita ja yösijaa. Niinhän meitäkin autettiin muutama kymmenen vuotta sitten vastaavassa tilanteessa.

Toivoa koetellaan uudelleen koronan jälkeisessä Euroopassa. Kirkon tehtävä on pitää yllä henkistä kriisinkestävyyttä ja hengellistä uskoa. Kun katsomme voimattomina uutisia tuhoutuvista kaupungeista, voimme kuitenkin liittyä rukoukseen sodan uhrien ja rauhan puolesta. Rukous paitsi auttaa taistelun keskellä olevia myös rauhoittaa rukoilijaa itseään. Kaiken yläpuolella, kaiken keskellä ja pohjana kaiken alla on Jumala, johon voimme turvata. Tärkeänä tukimuotona ovat olleet konsertit ja musiikkitilaisuudet. Laulu pitää yllä toivoa synkässäkin tilanteessa. Samalla toteutuu tärkeä yhteen kokoontumisen tarve ja mahdollisuus rahallisesti tukea sodan olosuhteista kärsiviä lähimmäisiä.

Emme voi tietää kauanko tätä vielä kestää ja laajeneeko sota entisestään. Mutta pidetään yllä rukousta, laulua ja toivoa. Kyllä kevät vielä koittaa.

Siunattua ristin ja ylösnousemuksen juhlaa kaikille lukijoille!

Matti Salomäki, piispa