Lapua 1976

Muistan sen aamun. Perheemme oli syönyt aamupalan ja kukin oli valmistautumassa uuteen koulu- ja työpäivään. Sitten pamahti kovaa. Keittiömme ikkuna oli sirpaleina keittiön lattialla. Hetken hämmennyksen jälkeen huomasimme patruunatehtaan suunnalta nousevan paksun savupatsaan. Vähitellen uutiset vahvistivat havainnon; Lapuan patruunatehdas oli räjähtänyt.

Olin silloin ensimmäisellä luokalla, mutta päivän tapahtumat ja tunnelmat ovat jääneet hyvin mieleen. Koko päivän kuului hälytysajoneuvojen ääniä. Tunnelma koulussa oli sekava. Ikkunoita oli särkynyt laajalla alueella, samoin koululla. Monikaan ei tiennyt, kuinka omien vanhempien oli käynyt. Myöhemmin selvisi, että hyvän koulukaverini äiti oli menehtyneitten joukossa. Muistan edelleen sen muistokukkien tuoksun, joka heidän kodistaan tulvahti vastaan, kun siellä vierailin.

Lapuan patruunatehtaan räjähdys on yksi Suomen rauhanajan historian tuhoisimmista onnettomuuksista. Siinä menehtyi 40 ihmistä ja loukkaantui toistasataa. Seurasin hautajaisjärjestelyjä ja hautajaisia seurakuntatalolta kodistamme, aivan aitiopaikalta. Armeijan kuorma-autot kuljettamassa arkkuja kirkon eteen ja 40 arkun rivistö kirkon edessä suuren kansanjoukon keskellä ovat kuvina mielessä. Hiippakuntamme toinen piispa, Yrjö Sariola, sai hoidettavakseen raskaan tehtävän.

Viime vuonna Seinäjoen kaupunginteatteri esitti koskettavan näytelmän räjähdyksestä. Tänä syksynä julkaistiin otsikon mukainen elokuva, joka on kerännyt jo nyt valtavasti katsojia. Ehkä jotain kertoo se monien havainto, että ainakin täällä tapahtuman alkusijoilla elokuvakatsomo on ollut aivan hiljainen viimeisiin lopputeksteihin asti ja sen jälkeen on poistuttu hiljaa pois. Edelleen on paljon muistoja, vaikka aikaa onnettomuudesta on kulunut jo kohta 50 vuotta. 40-vuotismuistojuhlassa tunnelma tuomiokirkossa oli samalla tavoin hyvin herkkä ja monilla tunteet olivat pinnassa ja kyynel silmäkulmassa.

Lapuan patruunatehtaan räjähdys aloitti myös uuden vaiheen suuronnettomuuksien uhrien ja omaisten henkisessä auttamisessa. Silloin uhrien omaisia päästiin psykologien toimesta auttamaan vasta viikkojen kuluttua onnettomuudesta. Nyt psyykkinen apu viedään onnettomuuspaikalle muutamassa tunnissa ja akuutti työ aloitetaan heti. Toki muun muassa seurakunnan työntekijät vierailivat kodeissa jo pian tapahtuman jälkeen.

Myös taiteella ja kulttuurilla on tärkeä merkitys kriisien käsittelyssä. Tuntuu, että nyt on kulunut riittävästi aikaa onnettomuudesta, jotta sitä voidaan käsitellä myös teatterin ja elokuvan ilmaisujen kautta ja silläkin on oma tärkeä ja hoitava vaikutuksensa.

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa