Läsnäolon voima

Viime viikkojen aikana elämäntapamme on muuttunut. Yhteydenpito toisiin ja läsnäolo ovat koetteella. Kuvaavaa on, että lapset eivät voi tavata isovanhempiaan. Mieleen hiipii helposti huoli terveydestä ja toimeentulosta.

Samaan aikaan tapahtuu paljon rohkaisevaa. Naapurit ovat valmiit auttamaan toisiaan. Ystävät pitävät yhteyttä puhelimitse. Vaikka sisälle ei voi mennä, ovikelloa voi soittaa ja ruokakassin jättää oven pieleen. Lenkkipolulla saa tervehtiä ja vaihtaa muutaman sanan, kunhan pitää riittävän etäisyyden.

Vietämme pääsiäisen juhlaa kovin erikoisissa olosuhteissa.

* * *

Hiljaisesta viikosta muodostui Jeesukselle ja hänen oppilailleen raskas. Herramme rukoili yksin ja kiihkeästi Getsemanen puutarhassa. Hän toivoi, että voisi muuttaa kutsumuksensa suuntaa. Samaan aikaan oppilaat nukkuivat oivaltamatta tilanteen vakavuutta.

Jeesus vangittiin, tuomittiin ja pahoinpideltiin. Pietari tarkkaili tilanteen kehittymistä matkan päästä. Sitten hän otti etäisyyttä ja kielsi Mestarinsa kolmasti. ”Minä en tunne sitä miestä”, hän sanoi, ja samassa kukko lauloi.

Kuolemantuomio ei ollut vältettävissä. Sotilaat ja toinen tuomituista pahantekijöistä herjasivat. Ristin luona olivat vain uskollisimmat: äiti Maria ja muutama muu nainen sekä opetuslapsista Johannes.

Kärsimysviikon edetessä ihmiset joutuvat entistä kauemmas toisistaan, kasvavaan yksinäisyyteen ja hylätyiksi. Jeesuksen ja hänen oppilaidensa yhteys särkyy. Nasaretilainen katoaa oppilaiden elämästä. Tilalle tulee pelko.

* * *

Luterilaisen uskon ydinajatus on Jumalan läsnäolo. Siellä missä ihminen huutaa hädässään ja kääntyy Jumalan puoleen, tämä on läsnä. Usko on avun pyytämistä ja luottamusta ihmisiä rakastavaan Jumalaan. Se tarkoittaa, että Jeesus Kristus on läsnä käsittämättömällä tavalla, ajan ja paikan rajoitusten estämättä.

Tämän Jeesuksen seuraajat kokivat pääsiäisaamuna. Kuolema menetti otteensa. Synnin valta murtui. Kristus astui ulos haudastaan. Seuraavien päivien aikana hän ilmestyi lukuisia kertoja. Tarvittaessa hän tuli pelkäävien oppilaidensa luo jopa lukittujen ovien lävitse. Hän oli jälleen läsnä, käsin kosketeltavissa, ja armahti epäilevää. Yhteys palautui.

* * *

Jeesus on Jumala meitä varten. Hän ei tahdo hyvää vain kaukaa ja etäältä. Samaan hän kutsuu meitä. Siellä, missä lähimmäisestä arkisesti huolehditaan, välitetään lohdullinen ja toivoa antava viesti Jumalasta: hän ei hylkää eikä jätä yksin vaan on läsnä.

Toivotan Lapuan hiippakunnan seurakunnille, sen alueella asuville ja yhteistyökumppaneille iloista ja toivorikasta pääsiäistä.

© Simo Peura