Luottamusta rakentamaan

Olen kiertänyt hiippakuntaa 17 vuoden ajan pitämässä piispantarkastuksia. Se on ollut yksi kiinnostavimpia osia piispan työtä. Samalla olen huomannut, että seurakuntien ongelmat liittyvät johtamisen ontumiseen ja hallinnon epäselvyyteen.
* * *
Toisinaan ongelmien keskipisteessä on kirkkoherra. Hänelle hallinnon tulee olla johtamisen väline, ei välttämätön paha.

Henkilöstöhallinnon puolella käytössä on monia apuvälineitä: henkilöstösuunnitelma, toimenkuvien tarkistukset, vuosittaiset kehityskeskustelut, työyhteisön kokoukset, tiedonkulun kehittäminen ja johtamispuhe. Näillä kirkkoherra ja talouspäällikkö johtavat henkilöstöä.
* * *
Toisinaan hankaluuksia aiheuttaa toiminnan johtamisen ja strategisen johtamisen rajan epäselvyys.

Operatiivinen puoli kuuluu viranhaltijoille. Joskus työntekijä kääntyy luottamushenkilöiden puoleen ja haluaa, että nämä toimivat hänen toivomallaan tavalla. Jos luottamushenkilöt hyväntahtoisesti suostuvat tähän ja puuttuvat esimiesten toimintaan, seurauksena on sotku. Luottamus katoaa. Rajaa ei pidä ylittää.
* * *
Hyvän hallinnon edellytys on luottamushenkilöiden ja henkilöstön molemminpuolinen luottamus. Sitä rakennetaan pitkään, mutta sen voi menettää hetkessä.

Luottamusta vahvistaa avoin toimintakulttuuri. Johtavat viranhaltijat rakentavat luottamusta laatimalla esitykset huolella. Tietoa tulee jakaa mieluummin liikaa kuin niukasti. Kynnys saada lisätietoa olkoon matala. Luottamushenkilön päätösvaltaa tulee kunnioittaa. Samalla on arvostettava pohjaesitystä: se on laadittu esittelijän vastuulla. Päätarkoitus ei ole löytää virheitä valmistelusta.

Monessa seurakunnassa järjestetään luottamushenkilöiden ja työntekijöiden yhteisiä iltakouluja. Siitä on hyviä kokemuksia: vuorovaikutus kasvaa, ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan. Yhteinen näkemys syntyy kuuntelemalla ja ymmärtämällä toista.
* * *
Joskus luullaan, että ongelmat ratkeavat ihmisiä vaihtamalla. On siitäkin esimerkkejä. Kirkkoherra tunnistaa menettäneensä otteensa ja hakeutuu toiseen tehtävään. Useammin kyseessä on kuitenkin toisten toive. Tällöin sille pitää olla erittäin hyvät perustelut. Lähtöön eivät riitä tyytymättömyys ja vähäinen tykkääminen. Kirkkoherralla on vahva virassa pysymisen oikeus.

Luottamushenkilöt on valittu vaaleilla. Heitäkään ei noin vain vaihdeta. Valtuutus tulee jäseniltä. Luottamushenkilöitä ei pidä myöskään hiljentää.

On siis opeteltava toimimaan yhdessä, kärsivällisesti. Apua saa tuomiokapitulista, ja hiippakunnassa on osaavia konsultteja. He ymmärtävät työyhteisön ja luottamushenkilöiden näkökulmia. Kunnioittava puheentapa ja kuunteleminen ovat valtteja.

Simo Peura