Toiveet ja toivo
12.10.2016
Nuorilla ja vanhemmillakin on haaveita, odotuksia ja toiveita. Ne ovat arvokkaita, jopa välttämättömiä. Ne vahvistavat elämänhalua ja auttavat jaksamaan. Niiden avulla voi suuntautua tulevaisuuteen.
Toiveet kuuluvat myös kouluttautumiseen. Vuosikymmenten aikana lukemattomat toiveet ovat vahvistuneet Kauhajoen evankelisella opistolla. Monen epätietoisuus on vaihtunut toiveikkaaseen näkyyn: ehkäpä oma polkuni löytyy tästä alasta.
Kansanopistossa on opittu myös ryhmässä olemista ja muita elämän perustaitoja. Yhteisöllisyys on kasvattanut. On syntynyt pysyviä, jopa elämänikäisiä ystävyyssuhteita. Vaikka koulutuskenttä on voimakkaassa muutoksessa, kansanopistolla on edelleen tärkeä tehtävä, kun etsitään omaa paikkaa elämässä ja yhteiskunnassa. Eikä kansanopiston aika ole ohitse. Sen tehtävän merkitys vain kasvaa, kun maailma kovenee ja tulosvaatimukset voimistuvat. Tarvitaan turvallisia puitteita omien siipien kokeilemiseen – tarvitaan realistista toiveikkuutta.
Nuorista puhutaan usein kansakunnan tulevaisuuden toivoina, ja syystäkin. He ovat toivoja, joilla itsellään on toiveita. Toivon ja toiveiden välillä on kuitenkin tietty ero. Toiveet ovat yksilöityjä ja kohdistuvat joihinkin asioihin. Opistovuosi valmentaa moniin ammattiopintoihin. Se on monen kansanopistolaisen toive.
Toivo sen sijaan on kokonaisvaltaista, koko elämää koskettavaa. Toivo on enemmän kuin toiveet yhteensä. Yleensä toivo kohdistuu asioiden sijasta persoonaan. Jos ilmoittaa laittavansa toivonsa johonkuhun, osoittaa poikkeuksellisen vahvaa luottamusta tätä kohtaan – ehkä jopa heittäytymistä toisen varaan epävarmassa tilanteessa.
Evankelinen liike pitää esillä luterilaisuuden perusasioita: kastetta, ehtoollista ja uskonvanhurskautta. Niistä muistuttaa myös alkava reformaation merkkivuosi. Sen tunnuksena on omenapuu, sekin toivon vertauskuva. Tunnus muistuttaa, että kristillinen toivo on Jeesus Kristus. Hän on voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan sekä avannut tien ikuiseen elämään.
Toivon, että kuluva opistovuosi auttaa Sinua selventämään omia toiveitasi ja myös täyttää ainakin jotkin niistä. Toivon, että samalla opistovuosi muistuttaa Sinua toivosta, joka on jo täyttynyt Jeesuksen ylösnousemuksessa ja joka kannattelee elämäämme päivästä toiseen. Tämän toivon lopullista täyttymistä odotamme turvallisin mielin uskon varassa, kasteeseen luottaen.
© Simo Peura