Kirjoitus hiippakunnan juttusarjaan (Simo Peura)

Kreikka tunnetaan kurjasta taloudesta. Toisin oli 2000 vuotta sitten, kun Paavali kierteli Ateenan pyhiä paikkoja. Ateenalaiset olivat ’tavattoman kiinnostuneita kaikista uusista asioista’. Paavali löysi sellaisenkin alttarin, joka oli omistettu ’Tuntemattomalle jumalalle.’ Kaupungin puheenaihe ei siis ollut talous vaan Jumala (Ap.t. 17:21-23).

Ajatus tuntemattomasta Jumalasta on kiehtova. Ehkäpä sinäkin olet joskus pohtinut Jumalan olemusta. Tai ainakin toivonut tähän tapaan: jos Jumala on olemassa, niin silloin hän olisi

Jos alkaa miettiä tuntemattoman Jumalan olemusta, aika nopeasti tulee mieleen, että hänen pitäisi olla hyvä. Hyvä itsessään, mutta myös minulle ja muille. Tuntemattoman Jumalan pitäisi olla rajalliseen ihmiseen verrattuna kaikella tapaa suurempi ja parempi. Kaikkivaltias. Kaiken aikaansaaja, Luoja. Kaikkitietävä. Ikiaikainen ja kuolematon. Tällaisiin ominaisuuksiin ihmisjärki on päätynyt, mutta pidemmälle se ei toistaiseksi ole päässyt.

Jumala näyttää salaavan itsensä. Emme voi todentaa häntä havaintojen avulla.  Hyvä, kaikkitietävä, kaikkivaltias ja ikuinen Luoja kätkee itsensä. Ihmisen hyvätkin yritykset käsittää Jumala ja hänen olemuksensa jäävät sen vuoksi kovin vaatimattomiksi.

Kristinuskossa ajatellaan, että Jumalan tuntemus syntyy toisella tapaa. Siten, että Jumala lähestyy ihmistä ja tekee itsensä tunnetuksi. Vanhasta testamentista löytyy tästä esimerkkejä. Jumala kohtasi ihmisen palavassa pensaassa, pilvessä ja Siinain vuorella tai profeettoja puhutellessaan. Jumalan ääni kuului, mutta hänen kasvonsa jäivät piiloon. Hän jäi kauemmas ja piti yllä etäisyyttä.

Tilanne muuttui, kun Jeesus syntyi ja hänen persoonansa alkoi askarruttaa ihmisten mieliä. Hänen elämänvaiheitaan ja tekojaan ihmeteltiin silloin ja ihmetellään vieläkin. Kuka ihminen pystyy esimerkiksi herättämään kuolleen elämään? Jeesuksen opetuksia on ihasteltu ja niihin vedotaan yhä. Vuorisaarnan opetus ja kultainen sääntö ovat monelle merkittävin elämänohje ja viisaus.

Kristinuskon erityispiirre on siinä, että se kohdentaa ihmisen mielenkiinnon Nasaretin Jeesukseen. Tuntematonta Jumalaa pitää etsiä hänestä. Hän on Marian poika, todellinen ihminen, mutta myös enemmän, Jumalan Poika. Tällä kohtaa kristinuskossa on suuri ja pysyvä jännite. Vaikka Jeesus on ikuinen Jumala, hän suostuu olemaan ajan ja paikan rajoittama ihminen. Vielä enemmän. Vaikka hän on kaikkivaltias ja kuolematon Jumala, hän kärsii ihmisen tavoin ja kuolee hyljättynä.

Tältä pohjalta kristinusko väittää, että tuntemattoman Jumalan olemus paljastuu katsottaessa ristille. Siellä näkyy Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. Se on omastaan luopuvaa, uhrautuvaa ja toiselle hyvää tahtovaa rakkautta.

Jos ihmisen pitäisi keksiä, millainen tuntematon Jumala on, ensimmäiseksi ei kyllä tule mieleen ristiinnaulittu Kristus. Pääsiäisenä tuntematon Jumala saa kuitenkin kasvot. Silloin häntä etsivä pääsee kurkistamaan jopa Jumalan sydämeen. Hyvää tahtova rakkaus ei kysele, mitä se maksaa. Se luopuu kaikesta, jopa omasta elämästään, toisten tähden.