”Anna liekin palaa!”

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 23:1–12

Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

SAARNA ”Anna liekin palaa!”

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tulella voi puhdistaa, lämmittää, kypsentää ja kaunistaa, mutta tuli voi myös tuhota ja tappaa. Teuvan vanha kirkko koki 1950-luvulla saman kohtalon, kuin moni muukin kirkko, viimeisimpänä Rautjärven kirkko puolitoista vuotta sitten. Kirkko tuhoutui tulipalossa.

Kirkon tai kodin palo koskettaa mahdollisten henkilövahinkojen lisäksi erityisen paljon siksi, että samalla tuhoutuu paljon muistoja ja historiaa. Mutta tuhkasta voi nousta jotain uutta. Niin myös täällä Teuvalla haluttiin totta kai rakentaa uusi kirkko. Rakentajaksi valikoitui Elsi Borg ja hänen toiveistaan alttaritaulun maalaajaksi Tove Jansson. Elsi Borg on suunnitellut meidän hiippakunnassamme myös Jyväskylän Taulumäen kirkon.

Te olette saaneet viettää täällä Töysässä kulttuurin superkesää. Siihen liittyy näinä päivinä esitetty ooppera Tove Teuvalla ja tämäkin messu. Kirkon palo vei paljon mukanaan, mutta se oli myös monen uuden alku. Tänäänkin voimme muistella sitä, mitä uutta syntyi tuhkasta. Tämän kirkkorakennuksen ohella Tove Janssonin ainokainen alttaritaulumaalaus toi pelkistettyyn kirkkotilaan sopivasti väriä ja kauneutta ja puhuttelevan tulkinnan tunnetusta raamatunkertomuksesta.

Monet Jeesuksen vertaukset ja kertomukset ovatkin kuin alttaritauluja, jotka tuovat esiin Jeesuksen konkreettisia opetuksia. Ei ole ihme, että ennen lukutaitoa kirkon sanomaa välitettiin paljon kirkon seiniin piirrettyjen kuvien kautta. Tämänkin päivän evankeliumikertomuksesta olisi helppo piirtää konkreettisia kuvia raamatunlausekoteloista, isoista tupsuista, kunniapaikalla istuvista tai toisaalta raskaiden taakkojen kantajista. Näistä aiheista puhuu tämän päivän evankeliumi.

Jeesus toi evankeliumissa esiin ristiriidan ja jännitteen, mikä oli nähtävissä sen ajan uskonnollisten johtajien toiminnassa. Jeesus sanoi, miten Mooseksen istuin on nyt fariseusten ja lainopettajien hallussa. Juutalaisissa synagogissa oli todellakin opettajan eli rabbin istuin, jota kutsuttiin Mooseksen istuimeksi. Se oli paikka, jossa istuen seurakunnan johtajan puhui arvovallalla ja auktoriteetilla, ”ex cathedra”, kuten sanotaan. Juutalaisuuden pohjalta syntyneessä kristinuskossa omaksuttiin tämä opettajan istuin, historiallisesti siitä tuli piispanistuin. Meidän luterilaisissa kirkoissa sellaisia ei varsinaisesti näe, mutta esimerkiksi katolisissa kirkoissa ja varsinkin katolisissa tuomiokirkoissa sellainen on. Luterilaisuudessa sellaisen istuimen virkaa toimittaa saarnatuoli, joka ei nimestään huolimatta ole tuoli. Täältä/sieltä kaikuu Jumalan sana sille kuuluvalla auktoriteetilla. Kun pappi julistaa evankeliumia, kyseessä on lopulta Jumalan sanan oma uskottavuus.

Onkin mielenkiintoista, ettei Jeesus tässä varsinaisesti puutu fariseusten opetukseen. Päinvastoin hän sanoo: ”Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan.” Sen sijaan hän puuttuu siihen ristiriitaan, joka oli heidän sanoissaan verrattuna heidän tekoihinsa. Niinpä Jeesus sanoi vielä: ”Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista.” Sitten Jeesus puhuu, miten he kasaavat raskaita ja hankalia taakkoja ihmisten kannettavaksi, mutta eivät itse halua niitä sormellaankaan liikuttaa.

Kristillisessä opetuksessa puhutaan laista ja evankeliumista. Laki on kaikkea sitä, mikä kertoo Jumalan ehdottomasta ja oikeudenmukaisesta tahdosta ja siitä, mitä hän vaatii, käskee ja minkä rikkomisesta hän uhkaa rangaistuksella. Tuo Jumalan ääni kuuluu myös sisällämme omantunnon puheena. Se on ihmiseen luotu ominaisuus. Mutta Jumalan tahdon noudattaminen ei aina ole helppoa. Joudumme taistelemaan oman itsekkyyden ja lähimmäisen tarpeiden huomioimisen välillä.

Mooseksen lain lisäksi fariseukset olivat kehitelleet paljon lisäohjeita siitä, mitä missäkin tilanteessa Jumalan tahto on. Isien perinnäissäännökset muodostivat 613 käskyn ja kiellon tarkan ohjeistuksen, minkä mukaan jokaisen kunnon juutalaisen piti elää. Tämä merkitsi monelle kuin raskaan kuorman nostamista harteille. Elämä oli yhtä lain tulkintaa.

Luterilaisuudessa lain julistuksella on ajateltu kolmenlaista merkitystä: ensiksi se ohjaa oikeudenmukaiseen toimintaan yhteiselämässä kuten liikennesäännöt liikenteessä; toiseksi laki osoittaa Jumalan tahdon ja kykenemättömyytemme noudattamaan sitä ja ohjaa näin etsimään armoa; kolmanneksi se on tunnustuskirjojen mukaan ”uudestisyntyneille varmana ohjeena, jonka mukaan heidän tulee järjestää ja suunnata koko elämänsä” (Yksimielisyyden ohje, luku 6).

Monelle kristinusko onkin ajatuksissa kuin tiettyjen käskyjen ja kieltojen noudattamista. Siksi se ei monia kiinnosta, koska jokainen tietää mahdottomuutensa elää tiukan lain alla. On kuin kannettavana olisi raskas taakka, kuten evankeliumissa kerrotaan. Kukapa sellaista haluaisi ottaa kantaakseen!

Jeesus tuli tuomaan kuitenkin ennen kaikkea evankeliumin, sanoman siitä, kuinka syyllisyydestä voi päästä vapaaksi ja kuinka taakoista vapautuu ja peloista pääsee irti. Ihminen, joka ottaa vastaan evankeliumin, herää halu jakaa samaa ilosanomaa sanoin ja teoin toisille eli vapauttaa toisia raskaista ja hankalista taakoista. Evankeliumin vastaanottaminen ja Pyhän Hengen vaikutus herättää halun vapaaehtoisesti toteuttaa Jumalan tahtoa ja rakastaa lähimmäistä. Galatalaiskirjeessä puhutaan hengen hedelmistä ja lihan aikaansaannoksista. Kristittyinäkin joudumme kokemaan tämän taistelun sisällämme, mutta Pyhä Henki haluaa ohjata ja rohkaista meitä elämään Hengen johtamina ja torjumaan lihan houkutukset.

Myös tämän kirkon alttaritaulussa voimme nähdä viisi neitosta, joilla palaa Pyhän Hengen tuli ja viisi, jotka ovat lain raskaan taakan alla väsyneet ja nukahtaneet ja tuli lampussa on sammunut. Monissa alttaritauluissa on malleina käytetty paikallisia asukkaita. Aikaisemmassa seurakunnassani Pohjois-Savossa oli Mikael Toppeliuksen maalaus Viimeisestä ehtoollisesta ja siinä saattoi tunnistaa paikallisia savolaisia hahmoja pöydän ääressä Jeesuksen ympärillä. Myös tässä taulussa on käytetty paikallisia malleja, joiden nimetkin ovat ainakin osin tiedossa.

Mielestäni tässä on jotain koskettavaa ja konkreettista. Me voimme kuin nähdä itsemme alttaritauluissa ja evankeliumin kertomuksissa. Voimme aina miettiä, mikä hahmo kuvaa parhaiten itseämme tai missä kohdassa haluaisimme itse olla kuvassa. Kun Jeesus puhuu evankeliumikertomuksissa, hän puhuu myös meille ja meistä. Emme ole ulkopuolisia, kuulumme kuvaan. Jos taiteilija nyt maalaisi taulua, ehkä hän etsisi muutaman tähän päivän teuvalaisen siihen malliksi. Ja kun luemme Raamattua, voimme samalla tavalla miettiä, mitä se ja se raamatunkohta puhuu minulle ja  minusta, miten minä sijoitun tuohon kertomukseen – kuten paikalliset mallit tuohon alttaritauluun

Jumala puhuu meille ja meistä. Alttaritaulun sanoman kautta hän muistuttaa siitä, että hän on tulossa takaisin. Tämä aina vain hullummaksi menevä maailma on Jumalan käsissä ja kaikella maailman pahuudella on rajansa. Herra tulee takaisin ja toivoo, että olemme valmiina ja odotamme häntä kuin morsian sulhastaan.

Tulen liekki on Pyhän Hengen ja uskon vertauskuva. Tuo liekki ei syty omilla välineillä, vaan se täytyy sytyttää ulkopuolelta. Se on Jumalan tuli, se on Kristus meissä, se on Pyhä Henki. Jos tuo tuli on päässyt hiipumaan, niin olet juuri nyt aivan oikeassa paikassa, sillä sanan ja sakramenttien kautta tuli saa uutta voimaa. Jos oma usko tuntuu heikolta ja hiipuvalta, on hyvä muistaa, mitä Jesajan 42 luvussa sanotaan: ”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta”.

Tuli tuhosi Teuvan kirkon 1900-luvun puolivälissä. Jeesus sanoi, että ”tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ja kuinka tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt!” (Lk 13:49-). Hän puhui kuitenkin siitä tulesta, joka kuvaa Pyhää Henkeä, pyhyyden ja puhtauden tulesta. Teuvan kirkon alttaritaulussa näkyy tulenliekit viiden neidon lampussa. Tuota tulta hän haluaa meihinkin puhaltaa, uskon tulta, pyhyyden ja puhtauden tulta. Näin voimme valvoen odottaa Herramme paluuta, joka on kyllä viipynyt, mutta on nyt kuitenkin lähempänä kuin koskaan. Virren sanoin voimme pyytää: ”Oi liekki, pyhä leimahdus, sydänten riemu, uskallus! Heikkoja uskoon rohkaise, murheemme huone valaise. Halleluja! Sytytä sydän palamaan rakkaudesta Jumalaan, urhoollisesti sotimaan ja kunniaasi kulkemaan. Halleluja!”

Matti Salomäki