Saarna Tikkakoskella Marianpäivänä

Ave Maria, tervehdys Maria! Nuorempana ihmettelin tuota sanaa ave, että mistä aaveesta siinä oikein puhutaan. Mutta kyse olikin latinankielelle käännetystä tervehdyksestä, jonka Maria sai kuulla kohdatessaan enkelin.

Tämä tervehdys on tullut tutuksi useiden sävellysten ja laulujen kautta, jotka on nimetty juuri näillä sanoilla: Ave Maria. Tämä on myös perinteinen kristillinen rukous, jonka alkuosa muodostuu enkelin tervehdyksestä neitsyt Marialle. Myös Martti Luther suositteli tätä rukousta merkkinä Marian kunnioituksesta.

Tänään on Marianpäivä tai kuten kalenterissa on ”Marian ilmestyspäivä”, siis päivä, jolloin muistetaan enkeli Gabrielin ilmestymistä Marialle. Ajatelkaa, miten yhden nuoren tytön elämä sai erikoisen käänteen. Enkelin ilmestyminen ei ole yleistä nyt eikä se ollut sitä silloinkaan. Mutta enkelit kuuluvat Jumalan palvelusväkeen. Ne ovat sanansaattajia, joita Jumala joskus lähettää tuomaan ihmisille sanomaa.

Enkeli ilmoitti Marian saaneen armon. Jumala oli siis salatussa viisaudessaan valinnut tämän nuoren tytön tärkeään tehtävään. Häntä ei valittu erinomaisuutensa takia, vaan armosta, ilman ansioita. Tuo armo tarkoitti hänen kohdallaan sitä, että hänet oli valittu Korkeimman Pojan äidiksi, siis Jeesuksen äidiksi. Hänestä tulisi Jumalan Pojan äiti. Maria oli vasta kihloissa eikä hänellä ollut ennestään lapsia. Hän ei ollut erityisen korkea-arvoista sukua eikä hän ollut esimerkiksi kuninkaan hovin jäseniä. Hän oli hyvin tavallisen ja luultavasti aika köyhän perheen tytär. Mutta tällaisen tavallisen ihmisen Jumala valitsi tähän ainutlaatuiseen tehtävään. Ja hänestä tullut ehkä maailman kuuluisin nainen. Missä päin maailmaa tahansa liikumme, voimme nähdä kuvia ja patsaita ja maalauksia, jotka esittävät Mariaa.

—

Maria ihmetteli myös sitä, miten tämä voi tapahtua, sillä hän oli koskematon eikä vielä ollut naimisissa. Mutta enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi”. Tämän takia sanomme uskontunnustuksessa Jeesuksesta näin: ”Sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta”. Tällaisen erikoisen syntyperän vuoksi on ajateltu, että tämän takia Jeesus ei kantanut syntyessään perisyntiä, tätä perinnöllistä taipumusta pahaan, mitä me kaikki muut tähän maailmaan syntyneet kannamme mukanamme syntymästä saakka.

Enkelillä oli myös rohkaiseva viesti Marialle siitä, että myös hänen sukulaisensa Elisabet oli raskaana vielä vanhoilla päivillään. Näin Maria tiesi, että hänellä on tukihenkilö, jonka kanssa hän saa käydä läpi raskauden vaiheita ja niitä monia tuntemuksia ja kokemuksia, joita enkelin kertoma tehtävä toi mukanaan. Sekä Elisabetin että Marian raskaus kertoivat, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.

Miten nuori tyttö otti tehtävän vastaan? Varmasti häntä jännitti ja kauhistuttikin suuri tehtävä, joka hänelle annettiin. Kaikista tuntemuksista ei meille kerrota, mutta sen sijaan todetaan, että hän otti rohkeasti tehtävän vastaan, todeten: ”Minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”.

—

Hyvät ystävät, mitä kertomus Mariasta voisi meille opettaa? Haluan nostaa esiin kolme asiaa. Jumalan valinta, Luojan suuruus ja Marian luottamus.

Kun Jumala valitsee jonkun tehtäväänsä, se ei tapahdu samanlaisilla kriteereillä kuin ihmisten tekemät valinnat. Hän ei tee valintaa ulkonaisen suuruuden perusteella, ei viisauden, kauneuden, rikkauden tai jonkin muun usein meille ihmisille tärkeän kriteerin perusteella, vaan hänellä on toisenlaiset perusteet. Tämä tulee ilmi monessa Vanhan testamentinkin kertomuksessa, ajatellaan vaikkapa Joosefia tai Daavidia tai Uuden testamentin kertomuksista apostoleista, joista Paavali kirjoittaa: ”Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin (1 Kor 1). Saman kaltainen oli myös Marian valinta. Ei hänellä ollut mitään erityistä ulkoista meriittiä, mutta hän oli Jumalan mielen mukainen tähän tehtävään, nöyrä ja valmis ottamaan tehtävän vastaan.

Toiseksi kertomuksessa tulee esiin Jumalan suuruus. Se tulee esiin enkelin sanoissa, kun hän kertoo Marian valinnasta ja lapsen syntymästä ja toteaa myös: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta”. Enkelin ilmestyminen, ilmoitus lapsen syntymästä yksinäiselle naiselle, iäkkään Elisabetin vauvauutinen ja ennen kaikkea Jumalan syntyminen ihmiseksi kertovat Jumalasta, jolle todellakaan mikään ei ole mahdotonta. Tällainen oli ja tällainen on Jumala. Onko meidänkin Jumala tällainen? Onko meillä pieni vai suuri Jumala? Onko meillä ihmisten mittojen mukainen vai monenlaiset inhimilliset rajat ylittävä Jumala? Onko meillä Jumala, jolta voi pyytää suuria ja josta voi kuitenkin samalla luottaa, että hän näkee pienetkin.

Kolmanneksi kertomuksessa nousee esiin Marian suuri luottamus. Hän on keskellä yllätystä, jonka enkeli kertoo, mutta hän ei epäröi suostua osaansa. Hän hämmentyy, pelkää ja kysyy, mutta sitten kuitenkin suostuu. ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”. Samalla tavalla Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: ”Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa”. Kun rukoilemme Isä meidän -rukousta, toistamme Marian sanoja. Vastoin nykyään niin tyypillistä itsekeskeistä ja urakeskeistä polkua Maria valitsee aivan toisenlaisen tien, suostumisen Jumalan käyttöön. Enkelin kyllä kysyy hänen suostumustaan, mutta se tietää Marialle suostumista pilkan alaiseksi, Joosefin mahdollisen hylkäyksen alaiseksi, mahdollisen kuolemantuomion alaiseksi ja sen lisäksi kokemaan sen tuskan, miten Jumalan Pojan äitinä joutui kokemaan, kun ennustuksen mukaisesti tuskan miekka lävisti hänen sydämensä hänen menettäessään poikansa ristillä.

—

Maria on ollut esikuva miljoonille ihmisille. Myös meillä on hänestä opittavaa. Hän on kuin uusi Eeva, joka kuuliaisena Jumalalle synnyttää Jeesuksen, joka ristillään kumoaa Adamin ja Eevan osallisuuden syntiinlankeemukseen. Hänestä tuli kristinuskon äiti samalla tavalla kuin Abrahamista tuli juutalaisuuden isä. Ja niin kuin Sana kasvoi Marian sisällä, kasvaa Sana myös kristittyjen sielussa: uskon kautta hän asuu sydämessämme.  Maria rinnastetaan kirkkoon. Maria synnytti Kristuksen, ja kirkko synnyttää Kristuksen vaikutusta. Kirkkoa on pidetty myös mystisesti Kristuksen ruumina, ja Maria on täten hänen äitinään kristittyjen hengellinen äiti.

Evankeliumissa enkeli sanoo, miten ”Korkeimman voima peittää sinut varjollaan”. Jumalan varjo merkitsee hänen erityistä läsnäoloaan. Jumalan varjo peitti muinoin ilmestysmajan. Maria valittiin siksi ”ilmestysmajaksi” uudessa liitossa, jonka kautta Jumala ilmoitti kirkkautensa.

—

Hyvät sanankuulijat! Jumala ei ole jättänyt meitä yksin tämän maailman kipuun ja kaaokseen. Hän astui tavallisen elämän arkeen kutsumalla nuoren tytön Poikansa äidiksi. Valinta tapahtui armosta, mutta myös Marian suostumusta kysymällä. Hän otti tehtävän vastaan tietämättä, mitä kaikkea se tulee tarkoittamaan. Mekin voimme Marian tavoin suostua hänen käyttöönsä. Hänellä on tehtävä meille jokaiselle. Me kelpaamme hänelle ilman ansioita, hän ei etsi suuria ja näyttäviä, vaan niitä, jotka luottavat Jumalaan ja suostuvat suuren Jumalan käyttöön. Hänelle riittää tavalliset. Hän etsii nöyriä, jotka ovat valmiita Marian tavoin hyppäämään seikkailuun Jumalan suunnitelmien mukaan.

Piispa Matti Salomäki