Askel kohti näkyvää ykseyttä

Kunnioitettu herra arkkipiispa, hyvät ekumenian ystävät,

Nyt käsillä oleva luterilais-katolinen asiakirja on osa prosessia, joka käynnistyi Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen yli 50 vuotta sitten. 1980-luvulla Saksassa luterilaisten ja katolisten teologien työryhmä hahmotteli ratkaisua oppituomioihin, joita niin luterilainen kuin katolinen osapuoli oli esittänyt reformaation aikana. Tämän työskentelyn tuloksena LML:n ja katolisen kirkon edustajat allekirjoittivat Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista vuonna 1997. Siinä todettiin, että oppituomioilta katoaa kohde, mikäli osapuolet sitoutuvat julistuksessa esitettyyn yhteiseen näkemykseen vanhurskauttamisesta. Monia kysymyksiä jäi kuitenkin vielä ratkaisematta.

Aiheen käsittelyä on sittemmin jatkettu eri puolilla maailmaa. Suomalais-ruotsalainen raportti Vanhurskauttaminen kirkon elämässä valmistui 2010. USA:ssa luterilaiset ja katoliset teologit esittivät oman vaihtoehtonsa nimellä Declaration on the Way vuonna 2015. Kansainvälinen luterilais-katolinen ykseyskomissio julkaisi reformaation muistovuotta silmällä pitäen raporttinsa From Conflict to Communion vuonna 2013. Nyt luovutettavassa asiakirjassa on hyödynnetty kaikkia edellä mainittuja asiakirjoja.

Dialogikomission työskentely sujui hyvässä ja avoimessa hengessä. Saimme merkittävää tukea pysyviltä asiantuntijoilta: msgr. Matthias Türkiltä (PCPCU), prof. Wolfgang Thönisseniltä ja Fr Dr Augustinus Sanderilta sekä piispa Jari Jolkkoselta.

Raportissamme tarkastellaan kolmea teemaa, kirkko-oppia, ehtoollisen sakramenttia ja ordinoitua virkaa. Aiheenvalinta perustuu kardinaali Kurt Kochin Suomen vierailulla huhtikuussa 2015 esittämään ajatukseen, että seuraava tärkeä luterilais-katolinen askel olisi Yhteinen julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta. Tällainen julistus olisi hänen mukaansa jopa ratkaiseva askel kohti kirkon näkyvää yhteyttä (s. 9).

Dialogikomissio tarttui kardinaali Kochin aloitteeseen. Raportti ei ole kuitenkaan varsinainen uusi yhteinen julistus vaan sen pohjatyö. Työskentelyn ekumeeninen menetelmä sisältää kaksi vaihetta. Olemme ensiksi pyrkineet ilmaisemaan yhteisen näkemyksen kustakin kolmesta alateemasta. Toiseksi olemme selvittäneet, missä kohdissa on edelleen näkemyseroja. Samalla olemme kysyneet, ovatko nämä erot luonteeltaan kirkkoja jakavia eli niiden näkyvän ykseyden estäviä. Tarvittaessa olemme todenneet aiheet, jotka edellyttävä jatkotyöskentelyä, jotta voisimme edetä kohti täyttä ykseyttä (ss. 9-10, 11).

Työskentelyn tulokset arvioidaan aikanaan kummankin kirkon toimesta toivottavasti sekä huolellisesti että kriittisesti. Työryhmän mielestä luterilaisten ja katolilaisten yhteinen näkemys on odotettua laajempi. Kirkko-opissa meitä yhdistää ns. communio-ekklesiologia, jota ekumeenisessa liikkeessä on korostettu enenevässä määrin 1990-luvulta lähtien. Sanan kirkon ja sakramenttien kirkon välillä ei ole ristiriitaa, kuten aiemmin väitettiin. Kirkko ei ole uusi sakramentti, mutta se toimii sakramentaalisena todellisuutena, jonka puitteissa sakramentit toimitetaan (art. 308).

Ehtoollista koskeva yksimielisyys osoittautui yllätykseksi myös dialogikomission jäsenille. Ehtoollisaineiden muuttumista koskeva näkemysero on luultua pienempi. Kumpikin osapuoli korostaa Kristuksen reaalista läsnäoloa: leipä ja viini ovat konsekraation jälkeen Kristuksen ruumis ja veri. Myös kysymys Kristuksen ainutkertaisen uhrin ja ehtoollisen uhriluonteen suhteesta nähdään uudessa valossa (art. 315-317). Jäljelle jäävät erot ovat hyväksyttäviä (art. 357). Dialogiryhmän mielestä 1500-luvulla lausutut ehtoollista koskevat oppituomiot eivät enää osu kumpaankaan osapuoleen (art. 326, 358).

Teologisesti vaativin jakso koskee ordinoitua virkaa, joka saa raportissa myös eniten huomiota. Tällä osa-alueella tarkastelimme kristittyjen yhteisen pappeuden ja ordinoidun viran suhdetta, diakonin virkaa, piispuutta ja Pietarin virkaa. Kussakin kohdassa yksimielisyys on eritelty. Yksimielisyys viran perustotuuksista on laaja (art. 360). Toteamme myös yhdessä sen, että Rooman piispa on tosiasiallisesti paimen ei vain katolilaisille kristityille vaan myös toisten kirkkojen johtajille ja jäsenille. Sen vuoksi suositamme, että luterilaiset ja katolilaiset yhdessä pohtisivat, mikä merkitys Pietarin viralla voisi olla kirkolle nykyaikana (art. 355).

Toiveemme on, että Kansainvälinen luterilais-katolinen ykseyskomissio hyödyntäisi tulevaisuudessa suomalaisen dialogikomission työskentelytapaa, kun ja jos se pyrkii laatimaan Yhteisen julistuksen kirkosta, ehtoollisesta ja virasta. Olemme myös toiveikkaat sen suhteen, että jäljelle jääneistä käsityseroista huolimatta katolinen kirkko voisi tunnustaa luterilaisten kirkkojen ehtoollisen ja ordinoidun viran. Vastavuoroisesti toivomme tätä myös luterilaisilta kirkoilta suhteessa katoliseen eukaristiaan ja ordinoituun virkaan (art. 363).

Ehkäpä suurimmaksi avoimeksi kysymykseksi jää, miten luterilaisten kirkkojen kommuunio Pietarin viran kanssa tulevaisuudessa järjestetään.

Kuten edellä todetusta käy ilmi, luovutettava raportti porautuu kirkon oppiin. Tätä tehtävää ei voi väistää, mikäli tavoittelee kirkon näkyvää ykseyttä. Syystä voimme sanoa, että yhteinen uskonymmärrys yhdistää meitä jo nyt luultua paljon enemmän. Tämän havainnon teimme monta kertaa dialogia käydessämme. Epäluuloisina kyselimme, voiko näin todella olla.

Ekumeniaan kuitenkin kuuluu yllätyksellisyys. Näin on käynyt aiemminkin. Mutta tapahtui työskentelyn aikana muutakin, joka yhdisti. Vietimme useaan kertaan messun, luterilaisen tai katolisen, voimatta jakaa ehtoollispöytää. Päivittäin kokoonnuimme useamman kerran hetkirukouksiin. Työtämme kannatteli yhteinen rukous.

Kristittyjen ykseys toteutuu monella tasolla, ja niitä kaikkia tasoja tarvitaan, kun pyritään kohti näkyvää ykseyttä. Lopuksi haluan lämpimästi kiittää piispa Teemu Sippoa ja katolisia komission jäseniä avoimesta ja ahkerasta työskentelystä, samoin kaikkia luterilaisen delegaation jäseniä. Tämä on ollut meille yhteinen intensiivinen oppimisen prosessi.

Herra arkkipiispa, näillä ajatuksilla luovutan omalta osaltani dialogikomission raportin Teille ja kirkollemme jatkotyöskentelyä varten. Minusta tuntuu, että meillä on raportin valmistumisen jälkeen miettimisen paikka.

© Simo Peura