Avaa minun huuleni

Ps. 51:17

Rakkaat kristityt,

Tänään Heikki Myllykoski asetetaan Muuramen seurakunnan kirkkoherran virkaan. Se tapahtuu apostolisen perinteen mukaisesti kätten päälle panemisella ja rukouksella. Näin uusi kirkkoherra varustetaan tehtäväänsä. Hän ei hoida virkaa omin voimin, vaan Jumalan läsnäolon varassa.

Kirkkoherran tehtävä on monella tapaa vaativa. Todellisuus paljastuu vasta sitten, kun virkaa hoitaa. Johtaminen koostuu erilaisista osa-alueista. Kirkkoherra vastaa seurakunnan hallinnon toimivuudesta yhdessä luottamushenkilöiden kanssa. Hän huolehtii siitä, että asiat valmistellaan päätöksentekoa varten. Kirkkoherra on myös henkilöstön esimies. Hänen odotetaan ymmärtävän, kuuntelevan ja rohkaisevan alaisiaan. Kirkkoherra näyttää suuntaa koko seurakunnalle: hän tähyilee tulevaisuuteen ja pohtii, kuinka seurakunnan toiminta pidetään toimintaympäristön muuttuessa ajantasaisena.

Sinä Heikki tunnet Muuramen seurakunnan kuin omat taskusi. Olet toiminut koko työurasi ajan eli 18 vuotta pappina Muuramessa. Hyvä lisä on Ilmavoimien papin viran hoitaminen. Muurame on siis sinulle kaikin puolin tuttu seurakunta. Tämä on sekä etu että haaste.

Muuramelaisten palveleminen on etu sen tähden, ettei aikaa kulu paikkakunnan asukkaiden tuntemiseen. Toimitilat ovat tutut. Seurakunnan yhteistyökumppanit ovat olemassa. Samoin tunnet työyhteisön jäsenet. Vastavuoroisesti luottamushenkilöt ja työtoverit ovat oppineet tuntemaan sinut ja toimintatapasi vuosien saatossa. He ovat oppineet luottamaan sinuun ja valitsivat sinut kirkkoherrakseen monen hyvän hakijan joukosta. Tämä kaikki kannustakoon sinua tarttumaan toimeen.

Oma haasteensa on siinä, että nousee kappalaisen virasta saman seurakunnan kirkkoherraksi. Virka on tietoisesti otettava haltuun, samoin siihen kuuluva vastuu. Muuramessa sinulla ei ole vastedes sellaista esimiestä, jonka tukeen ja ohjaukseen voit nojautua, kun sitä tarvitset. Sinusta tulee nyt se, jonka puoleen käännytään ja jonka kantaa kysytään. Tällä kohtaa esiin pilkahtaa myös johtamiseen kuuluva yksinäisyys.

Kun uusi kirkkoherraa tulee samasta seurakunnasta, työyhteisö ja luottamushenkilöt joutuvat opettelemaan hänen uuden roolinsa. Heidän on ikään kuin ”annettava” johtajuus sen uudelle haltijalle. Tämäkin on iso muutos. Se on kuitenkin parhain tuki uudelle kirkkoherralle. Sen valossa voi ymmärtää, ettei kirkkoherra aina toimi samalla tavoin kuin aiemmassa virassaan. Olen luottavainen sen suhteen, että yhdessä löydätte uudenlaiset työn tekemisen tavat.

Olemme kirkossa siirtymässä niukkenevien voimavarojen aikaan. Se ei välttämättä vielä näy Muuramessa. Muuttovoitto saattaa peittää alleen muutoksen suuruuden.

Kuluneella viikolla eri puolilla hiippakuntaa järjestettiin starttipäiviä seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille. Halusimme kannustaa henkilöstöä työalarajat ylittävään toimintatapaan. Entistä tärkeämpää on tehdä seurakuntatyötä yhdessä niiden seurakuntalaisten kanssa, jotka omalla panoksellaan haluavat osallistua seurakunnan perustehtävän hoitamiseen.

Palkatuilta työntekijöiltä kysytään nyt rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta uusien työtapojen kehittämisessä. Tämä kaikki edellyttää meiltä asenteiden muutosta. Ydinasiasta tulee pitää kiinni, mutta sanoman viemisen tapoja voi muuttaa.

Tällä kohtaa kirkkoherran tehtävä on näyttää tulevaisuuden suuntaa. Kannusta joukkojasi uudistumaan ja anna työntekijöille ja vapaaehtoisille vastuunkantajille tilaa toimia. Parhaat ideat jäävät elämään, ja ne kantavat tulevaisuuteen.

Näiden monien kehotuksen sanojen jälkeen saatat Heikki kysyä mielessäsi, mistä voima ja viisaus monien tavoitteiden ja odotusten täyttämiseen. – Tämän sunnuntain hallelujasäe kuuluu näin: ”Herra, avaa minun huuleni, niin suuni julistaa sinun kunniaasi.” (Ps. 51:17)

Tuota psalmijaetta käytetään kirkossa päivän eri rukoushetkien alussa. Pyynnöllä osoitetaan suunta rukoukselle ja se, kuinka rukous toteutuu. Jos psalmisäkeeseen perehtyy huolella, huomaa, että siihen on kätketty sekä ihmisen että Jumalan osuus. Kaikki alkaa sillä, että rukoilija pyytää Jumalaa avaamaan rukoilijan huulet. Kun Pyhä Henki on tämän tehnyt, ihminen ei enää vaikene vaan julistaa Jumalan kunniaa. Kumpikin siis tarvitaan: Jumalan Hengen vaikutus ihmisessä ja ihmisen omat sanat. Rukous on ihmisen ja Jumalan yhteistyötä.

Jotain samanlaista on hengellisen työn tekemisessä ja kirkkoherran viran hoitamisessa. Viranhaltijan tulee antaa parhaansa, lahjansa ja kaikki taitonsa tehtävän hyvässä hoitamisessa. Mutta se ei yksinään riitä. Tarvitaan myös Jumalan läsnäoloa ja toimintaa. Hänen on käytettävä meitä, puhettamme ja tekemistämme, annetun tehtävän täyttämiseen.

Hyvä Heikki, hoida virkaasi rukoillen. Huomaat silloin, että Kristus on kanssasi ja käyttää sinua kirkkonsa työssä. Huomaat, että huulesi avautuvat ja kiität Jumalaa kaikesta, mitä hän tekee sinun välitykselläsi. Huomaat, että et ole yksin. Pyhä Henki johtaa sinua ja suusi julistaa Jumalan kunniaa.

Jos kirkkoherran tulee hoitaa tehtäväänsä rukoillen, sama koskee seurakuntalaisia. Parhaat tuen annatte kirkkoherralle, kun säännöllisesti rukoilette hänen ja hänen työnsä puolesta. Aamen.

© Simo Peura