Fariseus ja nainen

Lk. 7:36-50

Fariseus nimeltä Simon oli kutsunut Jeesuksen kotiinsa keskustelemaan ja aterioimaan. Yllättäen paikalle ilmestyi nainen alabasteripullo mukanaan. Nainen toimi tavalla, joka meistä suomalaisista näyttää oudolta. Mutta me olemmekin toisen kulttuurin edustajia. Kyse oli siitä, kuinka arvostettu vieras otettiin tuohon aikaan vastaan. Hänen pölyiset jalkansa pestiin ja kuivattiin ja vieraan pää voideltiin öljyllä.

Miksi isäntä hermostui naisen käytöksestä? Fariseuksen mukaan Jeesukselle outo nainen tunnettiin kaupungissa siitä, että hän vietti syntistä elämää. Ja syntisten kanssa hurskaiden ei pitänyt olla missään tekemisissä. Ei fariseuksen eikä Jeesuksenkaan. Juutalaisuus piirsi syntisen ja hurskaan välille tarkan rajan.

Tästä huolimatta fariseus ei ajanut naista pois Jeesuksen luota, vaan paheksui tätä mielessään. Isännän kädet olivat sidotut. Hän oli itse laiminlyönyt vieraan kunnioittavan kohtelun. Kun Jeesus saapui, fariseus ei antanut tälle vettä jalkojen pesuun. Hän ei tervehtinyt Jeesusta suudelmalla, kuten tapana oli. Hän ei voidellut Jeesuksen päätä öljyllä. Sen sijaan paikalle ilmestynyt nainen teki sen, minkä fariseus isäntänä oli jättänyt suorittamatta. Tästä syystä naisen käytös sai fariseuksen hermostumaan.

Syntisten kohtaaminen

Raamattu kertoo yhä uudestaan, että Jeesus kohtasi syntiset avoimesti. Hän otti heidät vastaan mielellään ja vailla ennakkoluuloja. Tällainen asenne loukkasi fariseuksia, ja saattaa se ärsyttää toisinaan meitäkin, päällisin puolin kunnollisia ihmisiä. Juuri nyt elämme aikaa, jona moraaliset vaatimukset on asetettu korkealle. Sallimme toisillemme hyvin vähän virheitä ja epäonnistumisia. Emme nuhtele lähimmäistä kahden kesken, vaan viemme hänen vikansa julkisuuteen tuomittavaksi. Aikamme on kovaa ja armotonta.

Fariseuksen asenteeseen kuuluu, että hän on kiinnostunut enemmän toisten laiminlyönneistä kuin omista synneistään. Tässä suhteessa ihminen on tainnut muuttua hyvin vähän jos ollenkaan. Edelleen taidamme sanoa: ”enhän minä, mutta kun toiset.”

Fariseuksen ongelma oli siinä, että hän ei tunnistanut omaa tilaansa. Hän oli uskonnollisten kysymysten ja Jumalan lain vaatimusten asiantuntija ja tottunut antamaan käyttäytymisohjeita muille. Ehkäpä hän, huomaamatta, alkoi pitää itseään toisia parempana.

Tämä sama kiusaus voi kohdata kristittyä ja jopa koko kirkkoa. Viime vuosina olemme kirkkona ottaneet ahkerasti kantaa yksilön ja yhteiskunnan eettisiin kysymyksiin. Se on toisinaan tarpeellista, mutta siinä on myös omat vaaransa. Saamme helposti moraalin vartijan leiman, ja sen kantaminen on lopulta raskasta. Pahinta on, jos evankeliumi ja armo unohtuvat tai peittyvät hyvien tekojen vaatimusten alle.

Syntisen naisen esimerkki

Evankeliumin henkilöistä syntinen nainen toimi toisin kuin fariseus. Hän lähestyi Nasaretilaista varoen ja asettui tämän jalkojen juureen. Niinhän syntinen yleensä tekee: häntä hävettää niin paljon, ettei hän rohkene asettua kasvokkain ja katsoa silmiin. Lisäksi kerrotaan, että nainen itki. Itku oli hänen synnintunnustuksensa.

Tämän päivän evankeliumi julistaa, että Jeesus ei aja syntistä luotaan pois. Häntä, joka on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan; häntä, joka tietää toimineensa väärin ja tunnustaa sen. Tällaisena fariseuksen kotiin tullut nainen on meille kristityille esimerkki. Hänet mainitaan ja häneen vedotaan monessa messussa. Otapa esille synnintunnustus, jonka numero on 706. Siinä lausumme yhteen ääneen: ”Armahda minua, vaivaista syntistä ja katso puoleeni laupeutesi silmin… niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa. … Anna minulle pyhä armosi, että minä… niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin…” (706).

Evankeliumi vakuuttaa meille tänään, että syntien anteeksipyytämistä seuraa Jumalan anteeksianto. Vaikka kertomuksesta valtaosa on Jeesuksen ja fariseuksen keskustelua, evankeliumin huipennus on kohta, jossa Jeesus katsoo syntiseen naiseen. Hän kehottaa fariseus Simonia tekemään samoin. Sitten hän sanoo ratkaisevat ja kallisarvoiset sanat: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Herramme Jeesus on syntisten ystävä.

Katse naiseen ja hänen esimerkkinsä

Tänään meidänkin tulee siirtää huomiomme syntiseen naiseen ja toimia hän esimerkkinsä mukaisesti: asettua Kristuksen jalkojen juureen ja luottaa siihen, että Jumala katsoo meihin armollisesti ja antaa kaikki laiminlyöntimme anteeksi.

Raamattu ei tarkemmin kerro, mitä naisen elämässä tapahtui hänen lähdettyään fariseuksen kodista. Jeesuksen sanat kuitenkin viittaavat siihen, että jotain muuttui naisen elämässä. Herramme sanoi: ”hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon”.

Rakkaudella Jeesus tarkoittaa hyvän tekemistä toiselle ihmiselle. Rakkaus on toisen sijaan asettumista ja sen kysymistä, mikä on lähimmäisen parhaaksi. Se on kilvoittelua ja taistelua omaa itsekkyyttä vastaan. Tällainen kilvoitus on mahdollista, jos uskomme siihen, että Jumala on meille syntisille armollinen. ”Se, joka on saanut paljot syntinsä anteeksi, rakastaa paljon”.

Tällä palvelevan, toiselle hyvää tahtovan rakkauden tiellä emme tule täydellisiksi, vaikka kuinka haluaisimme. Jäämme siten, kuten Luther sanoi elämänsä lopulla, armon kerjäläisiksi. Mutta juuri se riittää: armon kerjäläisinä pelastumme.

Onko Teuvan seurakunta armahdettujen syntisten yhteisö?

Näiden piispantarkastuspäivien aikana olemme pohtineet yhdessä Teuvan seurakuntaa ja sen toimintaa. Mikä tekisi seurakunnasta tarpeellisen ja merkityksellisen paikkakunnan asukkaille myös tulevina vuosina?

Kysymykseen voi vastata monella erilaisella tavalla. Voisiko se olla kokemus siitä, että täällä seurakunnassa ihmistä armahdetaan ja hoidetaan Jumalan sanan lupauksilla? Häntä tuetaan elämän suurissa kysymyksissä ja silloin, kun joudutaan koville? Voisiko Teuvan seurakunta olla yhteisö, jossa iloitaan ja ylläpidetään tulevaisuuden toivoa? Entä, jos seurakunnassa rohkaistaisiin jatkamaan kristityn kilvoitusta.

Oikeastaan vain te teuvalaiset voitte antaa vastauksen näihin kysymykseen. Siksi jätän asian teidän pohdittavaksenne. Tämän juhlapäivän evankeliumi päättyy Jeesuksen sanoihin: ”uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa”. Tämä lupaus koskee myös meitä. Aamen.

© Simo Peura