Ilmiöiden yö

Hyvät ystävät,

Olemme olleet tänään vähän erilaissa tilaisuudessa täällä Lakeuden ristissä. Ilmiöiden yö on uusi tapahtuma, joka tuo esiin monenlaista kulttuuritarjontaa, mitä täällä Seinäjoella on mahdollista seurata. Balettia tai tanssi ei täällä ainakaan kovin usein ole nähty. Toki varsinkin aikaisemmin kun monissa kirkoissa oli alttaripöytä kiinni seinässä ja pappi oli sen etupuolella välillä katse seurakuntaan päin ja välillä alttariin päin, joku saattoi ihmetellä, miksi se pappi siinä pyörii. Ei se ehkä aivan tanssilta näyttänyt, mutta jotain samaa kuitenkin…

Ajattelen, että koska Jumala on luonut ihmisen kokonaisuudeksi, niin me voimme ilmaista itseämme myös kirkossa ja Jumalan edessä monin tavoin. Luterilaisessa kirkossa on painottunut puhe ja kuuleminen eikä sen merkitystä voi väheksyä. Mutta voimme ilmaista itseämme myös ruumiimme kautta monin tavoin. Muutenkin kommunikaatiossa puhutaan sanallisesta ja sanattomasta viestinnästä ja sanattomalla viestinnällä on aika iso merkitys kokonaisviestin välittämisessä.

Voimme ajatella vaikkapa jumalanpalvelusta. Siihenkin liittyy monella tavalla liike sanojen lisäksi. Kun tulemme kirkkoon, voimme hiukan kumartua ja tehdä ristinmerkin. Penkissä ei saa kovin kauaa istua paikallaan, kun tulee synnin tunnustus, johon voi kumartua tai jopa polvistua, mikäli tilaa on. Kunnian ja kiitosvirren aikana nousemme seisomaan. Rukousten aikana voi laittaa kädet ristiin tai kohottaa ne taivasta kohti. Evankeliumin, uskontunnustuksen ja ehtoollisliturgian muutamien kohtien aikana nousemme taas seisomaan. Ehtoolliselle kävellään alttarille, polvistutaan ja lähdetään kumartaen ja ristin merkin tehden. Vielä loppuylistyksen ja siunauksen aikana seistään. Näin voimme huomata, että jumalanpalvelushan on täynnä monenlaista liikettä, joilla viestitään katumusta, kunnioitusta, kiitosta, yhteen kokoontumista ja monia asioita. Vaikka meitä moititaan kankeiksi luterilaisiksi, meidän oma messumme on täynnä liikettä.

Psalmien viimeinen kirja 150 kehottaa meitä ylistämään Herraa kaikin soittimin ja monin tavoin. Siellä sanotaan:

Ylistäkää kaikin soittimin Herraa!

1 Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!

2 Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan, ylistäkää häntä, hän on suuri!

3 Ylistäkää häntä raikuvin torvin, ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!

4 Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden, ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!

5 Ylistäkää häntä symbaalien helinällä, ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!

6 Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa! Halleluja!

Psalmit on monien tunteiden ja kokemusten kirja ja viimeiset psalmit rohkaisevat ja kehottavat kiitokseen, iloon ja ylistykseen. Tätä kaikkea psalmit kehottavat ilmaisemaan laulaen, soittaen ja tanssien. Jotain tällaista olemme saaneet tänä iltana seurata näiden Riina Laurilan liikkeiden myötä. Kiitos hienoista ja puhuttelevista esityksistä! Liikkeillä voi ilmaista monia tunteita, katumusta ja suruakin, mutta erityisesti iloa, kiitosta ja riemua. Onhan yleinen sanontakin ”hyppiä riemusta” tai ”kiljahtaa ilosta”.

Tällaisesta kokonaisvaltaisesta ihmiskäsityksestä puhuu myös Paavali kirjeessään Tess seurakunnalle, kun hän sanoo: ”23 Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.” (1 Tess 5:23) Me olemme kokonaisuuksia, ruumis, sielu, henki. Puhe saattaa helposti jäädä pään tasolle, mutta musiikki ja liike koskettaa syvemmälle, ehkä se ohittaa helpommin järjen asettamat esteet. Ehkä meidän luterilaiseen jumalanpalveluselämään tarvittaisiin myös jotain, joka vähentäisi sitä pyhää kankeutta, jota siinä – eikä vähiten meidän pappien ja piispojen esimerkistä – siinä on. Hölkkäkirkoissa olen tehnyt sen havainnon, että jo se, että voi tulla kirkkoon rennommilla asusteilla, luo vapaamman ja rennomman ilmapiirin koko tilaisuuteen.

Hyvät ystävät!

Paavali kehottaa: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla”. (Room 12:1) Tänään me olemme voineet olla tämän illan myötä tukemassa Ruokapankin toimintaa ja sitä kautta ihmisiä, joilta puuttuu se, mitä ruumiimme tarvitsee. Meidän käsiämme ja jalkojamme, meidän korviamme ja sydäntämme, koko olemusta ja elämää, voimme antaa lähimmäisten palvelemisen välineeksi.

Nyt kun päivä on takana ja yö edessä, voimme myös jättää koko olemuksemme, päivän työstä väsyneen ja uupuneen ruumiimme ja koko elämämme taas armollisen Jumalan haltuun pyytäen rauhallista yön lepoa ja sitä armoa, että aamulla taas saamme herätä uuteen päivään ja sen tehtäviin.

Rukoilemme:

Isä,
luomasi päivä on illassa.
Kiitos lahjoista, joita tänään annoit minulle.

Poika,
sovittamasi päivä on illassa.
Kiitos, että saan jättää ristisi juurelle kaiken sen, mitä tänään tein väärin.

Henki,
johdattamasi päivä on illassa.
Kiitos, että tänään olit Puolustajani ja Auttajani.

Isä, Poika ja Henki,
Yön lepo on alkamassa, varjeluksessasi.
Kiitos, että olen turvassa.

Matti Salomäki