”Jumala on armollinen”

Hyvät kesäillan viettäjät!

Näinkin voin juhannusta viettää: hengellisten puheiden, laulujen, muun musiikin ja mukavien ihmisten seurassa ja luonnon keskellä! Monenlaista juhannuksenviettotapaa on, mutta tämä ei ole varmastikaan huonoimmasta päästä. Hienoa, että tulitte tänne juhlimaan kesää- ja piispan loman alkamista!

Tässähän meillä on kaikki suomalaisen juhannusjuhlan ainekset: siniristilippu, makkaraa, järvi, hyttysiä ja yhteislaulua. Kyllä näistä saadaan juhannusjuhla kokoon!

Meillä on kirkkovuodessa kaksi erityistä valon juhlaa. Toinen on tämä juhannus, yöttömän yön ja kesän juhla. Luonto on kauneimmillaan ja valoisimmillaan ja monilla lomaa ja vapaata, ehkä läheisiä vierailulla, ei kiirettä minnekään. Tähän sopii psalmin sanat: ”Herra on hyvä!” Voimme kokea kuin esimakua siitä tulevasta ajasta, kun enää ei yötä olekaan vaan Kristus on aurinkomme. Sitä kuvataan Ilmestyskirjan luvussa 21 näin:  ”Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan.”

Valo hoitaa ja virkistää meitä pitkän pimeän ajan jälkeen ja kun taas lähdemme kulkemaan hämärtyvää aikaa kohti. Käännös muuten tapahtui eilen, kun oli kesäpäivänseisaus, mutta onneksi sen huomaa vasta usean viikon jälkeen… Juhannuksena voimme ihmetellä Jumalan luomistöitä ja valon määrää. Jumala puhuu meille luomakunnan kautta. Hän on luonut tämän kaiken kuten meidätkin ja meidän osa on kiittää ja ottaa vastaan nämä lahjat ja hoitaa niitä.

Juhannuksessa on parhaimmillaan koettavissa jotain paratiisimaista. Meidän sielussamme on kuva paratiisista, johon meidän aikanaan luotiin. Vaikka emme enää elä siellä, tuo kaipuu kulkee mukanamme. Siitä kertovat monet laulutkin, tangotkin –  Satumaa, ”Aavan meren tuolla puolen” tulee ensimmäisenä mieleen. Kaipuu tilaan, missä ei kiirettä, ei kylmää, ei pimeää. Tila, mistä puuttuu ikävät asiat. Jotain siitä voimme kokea jo täällä ajassa toisinaan.

Toinen valon juhla on puolen vuoden päästä. Silloin ulkoinen valo on täällä pohjoisessa hyvin vähissä, mutta silloin valo tuleekin ennen kaikkea joulun sanoman kautta. Vaikka ulkona on silloin hämärää ja aurinko vain hetken horisontin yläpuolella, evankeliumin valo valaisee meitä. Se on sanoma Jumalan rakkaudesta ja armosta. Samaa sanomaa toki viestittää juhannuksen sankarin Johanneksen nimikin, joka tarkoittaa: ”Jumala on armollinen”. Hieno nimi hänellä, kuten kaikilla teillä Jusseilla, Juhaneilla, Jukilla ja muilla Johanneksen nimen johdannaisilla. Vaikka aika muuttuu ja pahuus kasvaa, Jumala on armollinen, se on hänen olemuksensa ja luonteensa ajasta aikaan.

Onko helpompi uskoa, että Jumala on armollinen – mitä Johanneksen nimi tarkoittaa, nyt kesän valon ja luonnon kauneuden ja kirkkauden keskellä vai talven pimeyden ja kylmyyden keskelle tulevan sanoman kautta? Suomalaisessa juhannuksessa meitä puhuttelee ensimmäinen uskonkappale: Jumala on Luoja, hän on luonut alun perin kaiken hyväksi ja kauniiksi. Vaikka turmelus tuli syntiinlankeemuksen jälkeen tähän maailmaan ja vaikkapa luonnon tila huolestuttaa kovasti, edelleen luomakunta heijastaa Luojaansa ja todistaa hänestä. Edelleen luonto ilahduttaa ja rentouttaa ja hoitaa, edelleen se herättää ihailua ja ihmetystä. Jumala on tämän kaiken tehnyt meille iloksi ja käytettäväksi.

Joulun sanomassa puhuttelee toinen uskonkappale: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalla Pojalleen antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Vaikka luonto on silloin täällä pohjolassa kuin kuollut ja pimeä, evankeliumin sanoma rikkoo tuon pimeyden ja kuoleman muurin.

Johanneksen nimi tarkoittaa: ”Jumala on armollinen”. Mistä sen voi tietää, että Jumala on armollinen? Mistä sen voi tietää, että Jumala on myös minulle ja sinulle armollinen? Siihen viittasi Johannes, kun hän osoitti sormellaan Jeesusta ja sanoi: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”.

Juhannus on tärkeä osa Jumalan pitkän linjan pelastussuunnitelmaa. Vaikka juhannuksena kirkollinen sanomaa jää helposti piiloon, sillä on vahva kirkollinen historia. Johannes oli edelläkävijä, joka valmisti tietä Jeesukselle. Hänen tehtävä oli väistyä sivuun ja antaa tilaa toiselle, suuremmalle. Samalla tavoin me voimme osoittaa Jeesusta ja auttaa toisia ihmisiä löytämään armollinen Jumala. Jospa voisimme nähdä toiset ihmiset aina Jeesuksen ristin rakkauden läpi. Jospa voisimme tehdä toisille tietä helpommaksi uskoa armolliseen Jumalaan.

Jumalan asenne ja armollisuus näkyy myös Johanneksen evankeliumin tutussa sanassa. ”Sillä niin paljon on Jumala rakastanut…”. Sen, että se koskee myös sinua ja minua, siitä voimme vakuuttua kasteen ja ehtoollisen kautta. Siitä voimme vakuuttua Raamatun lupausten kautta. Siitä voimme vakuuttua Pyhän Hengen todistuksen kautta.

Ehkä voimme myös toisillemme vakuuttaa, että Jumala on armollinen ja osoittaa sitä elämän ja tekojen ja sanojen kautta. Jumala on armollinen ja jos me olemme Jumalan kuvia, meidänkin tulisi olla armollisia toisillemme.

Hyvät juhannuksen juhlijat!

Johanneksen osa oli ikävä. Hän rohkeni puhua totuutta ja nuhdella vääryydestä ja sai maksaa sen hengellään. Mutta hänen todistuksensa kuuluu juuri senkin takia edelleen vahvana, vahvempana kuin niiden, jotka luulivat vaientavansa hänet. Näin Jumala vie asiansa päätökseen. Meidän tehtävä on pysyä Jumalan yhteydessä ja hänen sanassaan. Hän huolehtii sitten, mitä siitä seuraa. Ristin kantaminen on Kristuksen seuraajien osa, sen Jeesus ilmoitti. Mutta samalla risti kantaa meitä ja on vanhan rippikouluopetuksen kuvan mukaan silta, joka yhdistää sen kuilun, jonka synti eri muodoissaan toi ihmisen ja Jumalan väliin. Lakia-Jukolassa oli metsäkirkko, jossa alttarin takana loisti valaistu risti. Sekin viestitti kaikille: tulkaa minun tyköni, minä annan tulevaisuuden ja toivon; Jumala on armollinen. Hän tuo valon kaikkeen omankin elämän pimeyteen.

Hyvää ja siunattua kesää teille jokaiselle! Herran rauha olkoon kanssanne!

Matti Salomäki