Maataloustuottajain Hyvän mielen lounas Lapua

Hyvät ystävät!
Tuttu yritys on jo pitkään mainostanut itseään sanoilla ”hyvä ruoka, parempi mieli”. Mekin olemme saaneet tänään tulla hyvä mielen aterialle. On ilo olla mukana tässä kokoontumisessa maakunnan maatalousyrittäjien ja perheidenne kanssa!

Ruoka on yksi jokapäiväisen elämän edellytyksiä. Se on usein myös pieni nautinnon hetkin päivän kiireiden keskellä. Eräällä ystävälläni meni jonkun flunssan yhteydessä maku suusta (olikohan korona), eikä se ole useaan vuoteen palautunut. Kuitenkin kyky nauttia eri mauista on tärkeä osa ruokaa, ei pelkästään se, että ruumis saa jotain energiaa voimakseen. Tärkeä osa ruokailua on yhdessä syöminen. Ruoka maistuu paremmalta, kun siitä voi nauttia yhdessä. Yksinään ei ole niin mukava astua ruoan ääreen.

Saarnaajan kirjassa pohditaan paljon elämän mielekkyyttä ja toisaalta tunnistetaan se monenlainen turhuus, jonka ympärillä elämä usein pyörii. Mutta sitten kirjoittaja myös toteaa: ”Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista” (Saarn 3:13). Ruoka on annettu myös nautittavaksi kaiken vaivannäön keskellä. Siitä voimme tänäänkin kiittää! On hyvä syödä yhdessä!

Leipä on ollut tärkeä osa suomalaista elämää – sekä fyysisenä ravintona että hengellisenä vertauskuvana. Muistan lapsuudesta, kuinka isäni joutui usein lähtemään papintöihinsä eri tilaisuuksiin, kun muu perhe jäi kotiin. Silloin hän totesi hymy suupielessä: ”Täytyy lähteä hankkimaan lapsille leipää”.

Aikanaan leipää tehtiin pääosin kotona. Äitini puolen mummolassa itäsuomessa leipä oli usein limppumallista rieskaa, täälläpäin taas on jäänyt mieleen esimerkiksi tätini leipomat reikäleivät. Nyt jo 100 vuotta täyttäneen vaimon mummoni bravuuri keskipohjanmaalla on ollut ohut hyvin kuumassa uunissa paistettu ohrarieska. Saman mallista leipää näkyy usein tehtävän nytkin Lähi-idässä leveillä rautapannuilla nuotion päällä. Leipää on monen mallista, mutta sen merkitys on sama.

Alussa veisattu virsi puhui leivästä. Se tulee maasta, pelloilta maan, viljelijöiden työn kautta. Niinpä virressä pyydetäänkin: ”siunaa kylväjät maan”. Mutta virressä näkökulma vaihtuu säkeistöstä toiseen. Toinen säkeistö siirtää ajatuksen Jeesukseen, joka sanoi olevansa elämän leipä ja myös samalla Jumalan sana. Kolmas säkeistö puhuu alttarin leivästä, Herran ehtoollisesta.  Neljäs säkeistö muistuttaa kansainvälisestä vastuustamme kysyen: ”Leipää merien taa eikö kaikille yllä?” Viimeinen säkeistö tiivistää viestin: ”Jumalan valtakunta on Kristuksessa keskellämme, hän on lihaksi tullut Vapahtaja, joka jakaa meille leipää taivaasta”.

Tämä virsi muistuttaa kokonaisuudessaan siitä, että Jumala antaa meille elämän perustarpeet ja turvan. Jeesus opetti turvautumaan tähän Taivaalliseen Isään. Pyyntö ”Anna meillä tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” kattaa Lutherin selityksen mukaan kaikki ajalliset tarpeemme, ei vain leipää, vaan myös ”ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen”.

Juuri nyt joudumme lähes päivittäin kuulemaan uutisia Yhdysvaltojen presidentin usein hyvin ennakoimattomista lausunnoissa ja päätöksistä. Yksi niistä on ollut maan kehitysapujärjestön USAIDin varojen jäädyttäminen ja tuen lakkauttaminen. Järjestöllä on vuodessa runsaan 42 miljardin dollarin budjetti, jolla on rahoitettu kehitysyhteistyö-hankkeita ja ruoka-apua eri puolilla maailmaa. Tällä on suora vaikutus satojen tuhansien ihmisten elämään, ruokaan ja koulutukseen eri puolilla maailmaa. Myös Suomen kirkon ulkomaanapu on joutunut leikkaamaan toimintaansa tämän päätöksen tähden. Monelta jää tämän takia jokapäiväinen leipä saamatta.

—

Kuten virressä tuli esille, Jumalan huolenpito ei ole vain aineellista, vaan myös hengellistä. Hän ravitsee sekä ruumiin että sielun. Hän on kokonaisvaltainen turva. Vuorisaarnassa hän sanoo: ”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” (Mt 5:25). Ja hän jatkaa: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin”. Me olemme työtovereita, leivän jakajia, te viljelijät tuotatte materiaalia ruumiin nälän tyydyttävään leipään ja me hengellisen työn tekijät jaamme sitä leipää, joka tyydyttää sisäisen nälän ja antaa ikuisen elämän.

Psalmissa on rohkaiseva lupaus Jumalan huolenpidosta: 37:25: ”En ole nähnyt hurskasta hylättynä, enkä hänen lastensa joutuvan kerjäämään leipää.” Vuorisaarnan kohdassa Jeesus myös haluaa vapauttaa turhasta murehtimisesta: ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’

Jo alkuseurakunnassa tämä toteutui usein niin, että seurakunta huolehti kaikista sen jäsenistään. Kun kokoonnuttiin yhteen, kukin toi jotain jaettavaa mukanaan. Näin tapahtui tasaus ja jolla oli liikaa jakoi sille, jolta puuttui jotain. Tämä on ollut seurakunnan toimintatapa alusta alkaen ja edelleenkin kolehti, jota kannetaan kirkossa jatkaa osaltaan tätä perinnettä. ”Leipää merien taa eikö kaikille yllä?”

Myös Kristus itse antoi sen esimerkin. Hän oli leipä, joka antautui murrettavaksi. Jos hän olisi suostunut kiusaajan houkutukseen erämaassa ja suostunut muuttamaan kivet leiviksi, hän olisi saanut itsensä ravituksi, mutta muut olisivat jääneet nälkäisiksi. Mutta kun hän torjui kiusaajan houkutuksen, hän tuli ravinnoksi kaikille. Hänen ruumiinsa leipää murramme ehtoollisella ja hänen esimerkkinsä mukaan toimimme aina kun jaamme omastamme. Murrettu leipä ravitsee useampia. Siinä toteutuu edelleen ruokkimisihme, kun alamme jakamaan eväitämme toisillemme.

Mutta Jumalan huolenpito ei ole vain aineellista, vaan myös hengellistä. Hän ravitsee sekä ruumiin että sielun. Johannes 6:35: Hän sanoo: ”Minä olen elämän leipä.” Jeesus itse on se ravinto, joka antaa kestävää turvaa. Joka syö hänen antamaansa leipää saa kokea, miten jokaisessa asuva syvä sielun nälkä alkaa tyydyttyä.

—

Hyvät ystävät. Leivällä on aina ollut tärkeä merkitys suomalaisessa elämässä. Välillä leipä on ollut kapeampaa tai kovempaa tai niukempaa, välillä siihen on pitänyt laittaa pettua viljan jatkeeksi. Mutta se on ollut tärkeä osa päivittäistä elämää. Vanha tapa oli, että kun leipä on leivottu, se on siunattu ristinmerkillä ennen uuniin laittamista. Edelleen ruoan siunaaminen muistuttaa siitä vanhasta opista, että leipä on Jumalan lahjaa ja siunattuna se maistuu paremmalta ja sitä riittää pidempään. Vasta viime viikolla sain Laukaan seurakunnalta lahjaksi paikallisen leipomon leivän, jossa oli taikinasta tehty risti leivän päällä.

Me kirkkona arvostamme maataloutta ja sitä työtä, miten tehdään pelloilla ja navetoissa ja metsissä. Se on Jumalan antama tehtävä jo luomisesta lähtien. Hän lähetti ihmiset viljelemään ja varjelemaan, hoitamaan luomakuntaa ja nauttimaan sen hedelmistä. Jumalan antama siunaus näkyy leivän kasvussa ja valmistuksessa. Hän antaa joka kevät uuden kasvun ajan, hän antaa sadon varttua ja leivän ravita väsyneitä ruumiitamme.

Jumalan turva on kannatellut vaikeinakin aikoina. Kun halla on vienyt sadon tai sota pellot, turvana on ollut elävä Jumala, joka kuulee rukouksia ja antaa avun tavalla tai toisella. Jumala on sama tänäänkin. Hän ei ole muuttunut.

—

Hyvät kuulijat, kuten fyysinen leipä ravitsee meitä, myös Jumalan sana ja usko antavat kestävän perustan elämälle. Tänä turvattomana aikana monet huolet voivat täyttää mielen. Sodan uhka leijuu ympärillä vahvempana kuin pitkään aikaan. Suuri naapurimme on hyvin arvaamaton. Toinen suuri maailmanvalta on myös nyt hyvin epävakaassa vaiheessa uuden johtajansa käsissä. Mutta elävä Jumala on turva, mikä ei horju tai muutu aikojen vaihtuessa. Hän on meidänkin turvamme tänään.

Psalmissa sanotaan: ”Herra, sinä olet turvamme polvesta polveen”. Jumala kantaa meitä kaikkina elämän aikoina – niin työn vuosina kuin eläkepäivinäkin. Hän ei muutu eikä toimi arvaamattomasti sen mukaan, millä päällä hän sattuu milloinkin olemaan. Hänen olemuksensa on rakkaus.

Yhteinen ateria, kuten tämä hyvän mielen ateria, on myös merkki Jumalan hyvyydestä ja yhteydestä ihmisten välillä. On tärkeä kokoontua yhteen jakamaan elämän iloja ja huolia ja nauttia Jumalan hyviä lahjoja. Viljelijän huolista ja taakoista on ollut paljon puhetta. Tuotantokustannukset ovat nousseet myös Ukrainan sodan vaikutuksesta. Hinnoista liian pieni osa jää viljelijälle. Vaatii suurta rohkeutta nuorilta ottaa maatilan jatkaminen vastuulleen. Onneksi näitä nuoria kuitenkin vielä on.

—

Hyvät maatalousyrittäjät! Vieraillessamme ruokavirastossa ennen joulua, sen johtaja arveli, että suomalaisen maatalouden parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin. Hän viittasi erityisesti puhtauteen ja laatuun ja vastuullisuuteen, joka kuuluu suomalaiseen tuotantoon. Sille on tulevina vuosina yhä enemmin kysyntää. Hän viittasi myös ilmastonmuutoksen tuomaan olosuhteiden muuttumiseen, jolloin meillä saattaa olla entistä suotuisemmat olot viljelyyn.

Te teette tärkeää työtä. Tarvitsemme leipää ja ruokaa, puhdasta ja laadukasta ravintoa. Rukoilemme kirkossa maan kasvun ja viljelijöiden puolesta. Antakoon Luoja teille voimia tärkeää ja vaativaan tehtävään.  Hän lupasi vedenpaisumuksen jälkeen, ettei lopu kylvö eikä korjuu niin kauan kuin maa pysyy.

Jumala antaa turvan, ravinnon ja kaiken elämälle tarpeellisen. Hyvä ruoka, parempi mieli sopii myös kuvaamaan Pyhää ehtoollista, jossa voimme syödä anteeksiantamuksen aterian, yhteyden aterian, toivon aterian. Ehtoollispöydän ääressä voimme jättää taakkamme ja saada uutta voimaa. Myös kirkon työntekijät ovat tukena tarjoten aineellista apua ja keskustelu- ja esirukoustukea, kun elämässä on raskaita vaiheita.

Voimme jäädä hyvän Jumalan turviin tänäänkin. Huominenkin on hänen varmoissa käsissään. Jääkää hänen turviinsa. Siunausta teidän elämäänne ja työhönne!

piispa Matti Salomäki