Jouluaaton hartauden puhe

”Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä, rientäkää, kutsuu nyt Betlehem! Etsikää lasta, taivaan kuningasta, ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa Herraamme!” (Vk 27)

Näin alkuvirsi kutsui meidät aloittamaan juhlan vieton. Virsikirjan jouluvirsien osaston aloittaa viisi keskiajalta peräisin olevaa, alun perin latinankielistä virttä. Myös tämä virsi on ollut alun perin latinankielinen, tätäkin on veisattu jo neljällä vuosisadalla. Sukupolvesta toiseen ovat virsien sävelmät ja tekstit antaneet arvokkaan leimansa joulun juhlintaan. Näitä ilovirsiä laulaessamme tulemme osallisiksi arvokkaasta perinnöstä. Samaa perintöä kantavat tuoreemmat joululaulut, joita viime viikkoina olemme kuulleet ja laulaneet. Niiden syvin sisältö on Vapahtaja-lapsen syntymä. Siinä on juhlan aihetta edelleen!

Jouluaattona olemme lupausten toteutumisen ovella. Monessa kodissa saattaa olla vielä edessäpäin joulupukin vierailu ja lahjojen jako. Siinäkin monet odotukset ja toiveet voivat täyttyä. Tätä viime viikkojen odotusta luonnehtii adventtikynttilöiden sytytys, lahjojen hankinta, jouluruokien valmistelu, pikkujoulujen vietto ja moni muu asia. Monella tavalla olemme valmistautuneet tulevaan juhlaan.

Myös Raamatun lupauksia Vapahtajasta oli odotettu jo satoja vuosia ennen ensimmäistä joulua. Tämän jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta. Joulua ennakoivat profetiat puhuivat Iisain kannosta nousevasta versosta ja pienestä Betlehemin kaupungista nousevasta hallitsijasta tai kuninkaasta, jota kutsutaan nimellä ”Herra on meidän vanhurskautemme”. Näillä osin erikoiselta kuulostavilla ennustuksilla viitattiin syntyvään Vapahtajaan.

Ensi yö, jouluyö, on Kristuksen syntymisen yö. Seurakunta kuulee silloin enkelin viestin: ”Tänään on teille syntynyt Vapahtaja.” Jouluyön messu (enkelten messu) on suuressa osassa kristikuntaa joulunvieton päätapahtuma. Ennen sitä vietettiin Suomessa varhain jouluaamuna, jo kello kuusi tai seitsemän (joululaulussakin sanotaan, miten kello löi jo viisi ja on lastenkin aika herätä), mutta nyt jouluyön messut ja hartaudet ovat tulleet aamukirkkoa suositummiksi. Erityisesti siinä messussa muistamme ensimmäisen jouluyön tapahtumia Betlehemissä.

Hyvät joulukirkon vieraat! Me olemme eläneet viime vuodet hyvin epävarmoja aikoja. Sotauutisia on tullut niin läheltä kuin kauempaa. Niin maailman talous kuin luonnonilmiöt ovat menneet aikamoista vuoristorataa. Tuntuu, että aamulla uutisia avatessa ei koskaan tiedä, mitä odottaa.

Mutta jouluevankeliumi kuunnellessa voimme huomata, että monenlaisen epävarmuuden keskellä silloinkin elettiin. Silloinkin elettiin poliittisesti epävakaassa tilanteessa, silloinkin murheena oli taloushuolet, silloinkin huomio kiinnittyi nuoren perheen tilanteeseen ja halveksittujen työntekijöiden asemaan.

Miksi me vielä 2000 vuoden jälkeenkin juhlimme joulua? Varmasti osin siksi, että joulun kertomus on kertomus tavallisesta elämästä ja arjesta monine huolineen ja epävarmuuksineen. Vieläkin joulu kertoo siitä, kuinka Jumala katsoo alas ja näkee tavallisen elämän huolineen ja murheineen ja hän tulee itse alas tällaisen elämän keskelle.

Vaikka joulumme on täynnä valmistelua, kiirettä, stressiä ja hermostumista, siinä ei ole kaikki. Joulu voi olla nytkin hetki, jossa taivas koskettaa maata. Tänään on aika unohtaa se, mitä on takana. Nyt on aika olla yhdessä, juhlia, laulaa, syödä yhdessä, nauttia lahjojen antamisesta ja saamisesta. Nyt on aika pysähtyä sen äärelle, mikä ei ole mitenkään riippuvainen meidän valmisteluistamme. Jumala valmisti ensimmäisen joulun. Sillä Jumala on rakastanut tätä maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa.

Kirjeessä Galatalaisille sanotaan, että ”kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa”. Jouluna aika täyttyi Jumalan aikatauluissa. Ensimmäisen vuosisadan aikaan tapahtui monia asioita, jotka ainakin ihmisnäkökulman mukaan loivat otollisen perustan Kristuksen tulemiselle.

Ensiksi, juutalaisten keskuudessa oli tuona aikana suuri odotus Messiaan tulolle. Roomalaisten määräysvalta Israelin valtion osalta sai juutalaiset innokkaasti odottamaan Messiaan tuloa. Odotukseen sekoittui maallisen vapauttajan kaipuu.

Toiseksi Rooma oli alistanut suurimman osan silloista maailmaa hallintonsa alle, yhdistäen siten eri maat. Myös matkustaminen oli mahdollista, koska imperiumi oli suhteellisen rauhallinen, sallien varhaiskristittyjen evankeliumin levittämisen. Senkaltainen vapaus matkustamiseen ei olisi ollut mahdollista muina aikoina. Joulun jälkeen evankeliumin valo lähti nopeasti liikkeelle, kuten nyt Betlehemin rauhatuli on levinnyt partiolaisten kantamana eri puolille maailmaa.

Kolmanneksi – mitä Rooma oli valloittanut asevoimin, sen Kreikka oli valloittanut sivistyksellisesti. Kreikka oli kauppakielenä ja sitä puhuttiin kautta koko imperiumin ja se mahdollisti evankeliumin levittämisen kaikille kansoille yhdellä yhtenäisellä kielellä.

Neljänneksi – koska monet epäjumalat olivat epäonnistuneet torjumaan roomalaiset valloittajat, usko niihin oli murenemassa. Samanaikaisesti ”sivistyneemmissä” kaupungeissa kreikkalainen filosofia ja tieteet olivat jättäneet monet hengellisesti tyhjiksi, kuten ateistinen maailmankatsomus jättää hengellisen tyhjiön meidän aikanamme – koska se ei vastaa kaikkiin ihmisyyden peruskysymyksiin.

Viidenneksi, Rooman armeija palkkasi sotilaita kaikkialta imperiumista, tutustuttaen nämä miehet samalla roomalaiseen kulttuuriin ja ajatuksiin (kuten evankeliumiin), jotka eivät vielä olleet edenneet kaikille syrjäalueille. Evankeliumin saapuminen esimerkiksi Brittein saarille tapahtui siellä olevien kristittyjen sotilaiden toimesta.

Näin huomaamme, miten Jumalan aikatauluissa aika oli täyttynyt,  nyt oli evankeliumin kuulemisen ja julistamisen aika. Nyt oli aika Jumalan Pojan tulla tämän maailman keskelle.

Hyvät ystävä! Vielä parintuhannen vuoden jälkeen me voimme yhtyä paimenten iloon ja iloita enkelien viestistä. Se ei ollut tarkoitettu vain silloin eläneille, vaan kaikille ihmisille kaikkialla ja kaikkina aikoina. Edelleen voimme iloita siitä, ettei Jumala ole hylännyt meitä, vaan hän näkee sen pimeyden ja ahdingon, jota kannamme ja tulee alas pimeyden ja köyhyyden keskelle, meidän tavallisen arkemme keskelle.

Siksi voimme yhtyä virteen: ”Kirkkaana loistaa meille uusi aamu, syntymäjuhla on Jeesuksen. Taivaasta saapui Sana ihmiseksi, siis kumartamaan tulkaa, siis kumartamaan tulkaa, siis kumartamaan tulkaa Herramme!”

Hyvää ja siunattua joulujuhlaa joka kotiin! Voimme nyt yhtyä joulun tarinaan ja enkelien ylistykseen Enkeli taivaan -virren sanoin.

Piispa Matti Salomäki