Maarian kirkko, Turku

Hyvät kirkolliskokousedustajat, sisaret ja veljet Kristuksessa! Mukava nähdä teitä taas
näissä merkeissä ja viettää tämä viikko rakentaen yhdessä tätä kirkkoamme.

Bästa kyrkomötesombud! Den här veckans tema och dagens evangelium leder mina
tankar till tre perspektiv: Guds ledning, utmaningarna med beskattning samt
medborgarskap i två riken och de spänningar det medför. Återigen får vi följa samtalet
mellan Jesus och Petrus och den utbildning fiskaren får.

Äskeinen teksti ja viikon teema nostivat mieleeni kolme näkökulmaa. Ensiksi
evankeliumi vie meidät opetuslasten elämässä hyvin tuttuun ympäristöön Gennesaretin
kalavesien äärelle. Jälleen kerran Jeesus opettaa ammattikalastajaa ja kertoo ennalta
jopa sen, mitä pian saaliiksi saatavan kalan sisältä löytyy.
Kertomuksen ydin ei ole vesistön kunnossa, mutta sellainenkin huomio tästä
evankeliumista 2000-luvun näkökulmasta nousee. Kalan suuhun voi joutua monenlaista
sinne kuulumatonta. Tämän päivän kalastajat kertovat, että kalojen sisältä löytyy
saaliseläinten lisäksi monenlaista tavaraa, uistimien ohella esimerkiksi
tupakantumppeja, ja kertoipa joku löytäneensä markan rahankin kalan sisältä.
Suuri ympäristöongelma on vesissä oleva muovi. Vaikka virvoitusjuomapulloon tai
maitopurkkiin roikkumaan jäävä korkki vähän ärsyttääkin, niin on hyvä ajatella asiaa
kalan ja muiden veden eläinten näkökulmasta. On siis syytä muistaa vastuumme
luonnosta ja vähentää muovin päätymistä vesiin. Muovi tukkii eläinten suoliston ja
mikromuovi menee solutasolle asti ja päätyy ruokalautasillemme.
Varsinainen ihme tässä kertomuksessa on kuitenkin se, että Jeesus ennalta tietää, että
juuri Pietarin onkeen tarttuvan kalan suussa on tarvittava hopearaha, jolla voi kuitata
temppeliveron sekä Pietarin että Jeesuksen puolesta. Onko meillä näin suuri Vapahtaja,
että voimme luottaa hänen tietävän ennalta jo sen, mitä me tarvitsemme ja huolehtivan
meistä? Ovatko meille totta vuorisaarnan sanat: ”Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä,
että te tarvitsette kaikkea tätä…” Suuri Jumala on myös pienten yksityiskohtien Jumala.
Hän johdattaa monella tavalla.
…
Toinen näkökulma tähän evankeliumiin liittyy rahaan ja veroon. Juutalaiset keräsivät
veroa temppelin ylläpitokuluihin. Lisäksi kaikkia kansalaisia rasitti roomalaisten
keräämä valtiollinen vero. Siitä oli vapautettu vain hallitsija jälkeläisineen. Jeesuksen
viittaus kuningashuoneen verovapauteen liittyy hänen asemaansa temppelin uutena
Herrana ja Kuninkaana. Hän tuli maksamaan lopullisen ja riittävän maksun meidän
syntiemme edestä. Uhrikuoleman jälkeen ei tarvita enää temppeliä uhreineen.
Jeesus vapautti tuolla kertamaksulla sekä itsensä että kaikki, jotka uskovat häneen.
Koska työ oli kuitenkin kesken, hän kehotti Pietaria maksamaan veron. Oli turha
suututtaa ketään asian takia.
Temppelivero perustui Mooseksen lakiin. Siinä määriteltiin tarkastusmaksu
kaksikymmentä vuotta täyttäneiden sotakuntoisten miesten laskemisen yhteydessä,
koska laskemisen katsottiin vihastuttavan Jumalan. Nyt kun viime aikoina on laskettu ja
pohdittu alati suurempien sotajoukkojen määriä ja liikkeitä, ajatus Jumalan
vihastumisesta on havahduttava. Mitä hintaa, millaisia lunnaita me tässä maailmassa
tänä päivänä maksamme ihmisten synnistä ja sotaisuudesta, siitä, että on tarpeen yhä
uudelleen laskea ja varustaa sotajoukkoja? Temppelivero oli vakuutena soturien hengen
lunastamisesta, mutta Jeesuksen myötä ilmestyi Lunastaja, joka muistuttaa, että on kyse
vapautetuista Jumalan lapsista, ei vain numeroista, joukko-osastoista tai
veronmaksajista.
Meitäkin sitovat pakolliset verot sekä vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuva
kirkollisvero. Veroista ja niiden tuoton jakamisesta me täällä kirkolliskokouksessakin
usein keskustelemme. Myös alkavalla istuntoviikolla kysymys on ajankohtainen.
Joudumme pohtimaan yhteiskunnan vastuuta ja kirkon vastuuta yhteisten asioiden
hoidossa. Olennaista on kuitenkin, että Jeesuksen vapauttamina emme enää joudu
maksamaan veroa Jumalan lepyttämiseksi vaan yhteisten asioiden hoitamiseksi.
…
Kolmanneksi tämä evankeliumi ja viikon teema puhuvat kahdesta valtakunnasta. Moni
meistä täällä Suomessa on saanut syntyessään lahjana arvokkaan kansalaisuuden
oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Jos on lottovoitto syntyä Suomeen, mitä onkaan
päästä Jumalan valtakunnan jäseneksi! Kasteen kautta meidät on liitetty toisen,
katoamattoman valtakunnan jäseniksi. Viime viikonloppuna tämä kahden maan
kansalaisuus näkyi kauniilla tavalla hautausmailla, kun kuoleman puistot olivat täynnä
toivon liekkejä muistuttamassa iankaikkisen elämän toivosta ja kaipauksen ja kiitoksen
rukouksista, jotka nousevat kuin liekki ja savu kohti taivasta. Olemme kahden
valtakunnan kansalaisia. Täällä meitä painavat verot ja vastuut, mutta samalla voimme
katsella eteenpäin kohti taivasta, missä valo ja vapaus vallitsevat ja kaikki taakat ovat
poissa.
Kahden maan kansalaisina rukoilemme valtiovallan puolesta ja noudatamme sen lakeja
ja velvoitteita. Tämän kirkkovuoden ajankohdan esittelyssä todetaan, miten
”yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee
ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy
tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä
evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata
Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.”
Jännitteitä on ollut sekä kirkon historian aikana että tänä päivänä. Erään arvioin mukaan
70 miljoonaa kristittyä on menettänyt kristinuskon historian aikana henkensä uskonsa
takia, yli puolet heistä viime vuosisadalla. YK:lle tehdyn raportin mukaan nykyään
arviolta 200 miljoonaa kristittyä kärsii jonkinasteista vainoa. Marttyyrikuoleman kohtaa
eri arvioiden mukaan tuhannesta muutamaan tuhanteen kristittyä vuodessa. Tämä on
hyvä muistaa näin pyhäinpäivän aikoihinkin, ovathan tuon kahdesta juhlasta
muodostetun päivän muistelun kohteena myös kaikki kristikunnan marttyyrit.
Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän
kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.” Hepr.13:3
…
Dagens tema är en påminnelse om Guds ledning och omsorg. Jesus har betalat vår
skuld och ger oss rätten till medborgarskap i ett oförgängligt rike. Här måste vi bära vårt
kors men vid resans slut väntar oss ljus och frihet.
Vapahtajamme osoitti monella tavalla huolenpitonsa, johon mekin voimme turvata. Hän
kehotti hoitamaan yhteiskunnalliset velvollisuudet, mutta totesi myös kaikkien
seuraajiensa joutuvan kantamaan ristiään ja kohtaamaan vastustusta. Mutta kaiken
tämän keskellä meitä kantaa hänen lupauksensa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki
päivät”. Kerran Jumalan valtakunta paljastuu täyteydessään ja loistossaan. Silloin ollaan
enää yhden valtakunnan kansalaisia, vapaita lapsia. Verot eivät enää paina, ja kalat uivat
puhtaissa vesissä.

Viisautta ja iloa tämän viikon työskentelyyn!

Piispa Matti Salomäki