KMN 70 vuotta

KMN tänään

KMN perustettiin 70 vuotta sitten Amsterdamissa. Takana oli II maailmansota julmuuksineen ja tuhoineen. Ehkäpä tästä syystä järjestön tunnusomaiset käsitteet ovat rauha ja oikeudenmukaisuus. Sota pitää välttää. Ei koskaan enää samaa tuhoa, joka runteli maailmaa 70-80 vuotta sitten. Tuolloin oivallettiin, että rauha ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen ovat Jumalan suuria lahjoja, mutta myös meille uskottu tehtävä.

Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ymmärretään KMN:ssa monimuotoisesti. Sillä tarkoitetaan yhtä hyvin sukupuolten ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta kuin taloudellisen hyvinvoinnin reilua jakautumista ja ilmaston muutoksen aikaansaaman eriarvoisuuden torjumista (climate justice). Missä poljetetaan perustavia ihmisoikeuksia tai missä elämän perusedellytykset käyvät mahdottomiksi, siellä syntyy kokemus vääryydestä ja sen seurauksena rauhattomuutta ja halu turvautua väkivaltaan.

Kuvaava esimerkki tästä ovat maahanmuuttajat, jotka eivät noudata valtakuntien rajoja ja maahantulosäädöksiä. Jos heidän ratkaisujaan haluaa ymmärtää, on syytä huomata, että he eivät lähde epätoivoiselle matkalle Välimeren yli Eurooppaan korkean elintason perässä. He lähtevät siksi, että heillä on nälkä: kuivuus ja aavikoituminen ovat muuttaneet elinolosuhteet mahdottomiksi. Näihin ongelmiin ja siirtolaisten kasvavaan määrään KMN kiinnitti huomiota jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta varoituksia ei otettu vakavasti. Syksyn 2015 tapahtumat olivat sitten kuulemma yllätys.

KMN on edistänyt 70 vuoden ajan rauhan säilymistä eri tavoin, mm. tuomitsemalla ydinaseet ja niiden leviämisen. Se on toistuvasti puolustanut palestiinalaisten oikeuksia muistuttaen, että Lähi-Idän kristityt ovat ortodokseja ja palestiinalaisia. Samalla se on pitänyt kiinni siitä, että Israelilla on oikeus turvallisiin rajoihin. Muitakin esimerkkejä rauhan turvaamisesta voisi mainita, kuten Etelä-Sudanin ja Somalian neuvottelut. Kaikki operaatiot eivät ole ulospäin näyttäviä. Kim-Jong Unin ja Donald Trumpin tapaamisen jälkeen KMN:n pääsihteeri Olav Fykse Tveit vieraili Pohjois-Koreassa. Edellinen kerta oli Etelä-Koreassa Busanissa pidetyn yleiskokouksen alla. Ukrainan koskevassa kiistassa KMN on pyrkinyt hiljaisuudessa rakentamaan neuvotteluyhteyttä paikallisten kirkkojen välille.

Tänään KMN:oon kuuluu 350 jäsenkirkkoa, joista suurin on Venäjän ortodoksinen kirkko. Valtaosa jäsenistä on pieniä protestanttisia kirkkoja. Järjestöä voidaan pitää protestanttisten ja ortodoksisten kirkkojen yhteistyöelimenä. Sen työskentelyssä on usein etsittävä tasapainoa: protestantit ovat teologisesti hyvin kirjava joukko ja ortodoksien kesken jännitteet pulpahtavat esiin. Helluntailiike on jäänyt KMN:n ulkopuolelle eikä näytä hakeutuvan sen piiriin. Sama koskee Katolista kirkkoa, jonka edustajat kuitenkin osallistuvat keskuskomitean kokouksiin ja yleiskokouksiin tarkkailijoina ja Faith&Order -liikkeen kokoontumisiin täysvaltaisina jäseninä.

KMN:n, ekumeenisen liikkeen, ulkopuolella on siis merkittävä osa kristikuntaa. Tästä syystä KMN oli perustamassa pääsihteeri Konrad Raiserin aloitteesta Global Christian Forumia vuonna 1998. GCF on eräänlainen ekumeeninen sateenvarjo, joka aika ajoin kokoaa yhteen kristittyjä eri puolilta maailmaa mutta jonka organisaatiorakenne on tietoisesti ohut ja henkilöstön määrä vähäinen. GCF ei myöskään esitä julkilausumia kristikunnan nimissä. Se ei ole itsenäinen järjestö vaan forum tai tarkemmin sanottuna alusta (platform), joka on kiinteästi sidoksissa perustajajäseniinsä. KMN:n lisäksi perustajia ovat Katolinen kirkko (PCPCU), Maailman evankelinen allianssi (WEA) ja Maailman helluntalaisyhteisö (World Pentacostal Fellowship). Perustajajäseniä kutsutaan neljäksi pilariksi, joiden varassa GCF toimii. GCFn Bogotan kokouksessa huhtikuussa 2018 järjestön luonne ja suhde KMN:oon vahvistettiin edellä kuvatun kaltaiseksi.

Toimintarakenne

KMN:n ylin päättävä elin on yleiskokous, joka kokoontuu joka kahdeksas vuosi. Seuraava yleiskokous pidetään Karlsruhessa Saksassa. Vaihtoehtona oli Etelä-Afrikan Kapkaupunki. Se oli kiinnostava vaihtoehto, koska järjestäjänä olisi toiminut Etelä-Afrikan hollantilainen reformoitu kirkko, joka erotettiin KMN:n jäsenyydestä apartheid-politiikan vuoksi mutta joka sai jäsenyytensä takaisin 2016. Karlsruhen vahvuutena oli paitsi talous myös se, että yleiskokousta ei ole pidetty Euroopassa sitten Upsalan kokouksen 1968.

Tulevan yleiskokouksen aiheeksi on ehdotettu ”Kristuksen rakkaus vaatii meitä” (2. Kor. 5:14). Teemasta ei ole kuitenkaan vielä tehty lopullista päätöstä. Delegaattien määrä on entisenlainen. Yleiskokousta valmistelee – totutun käytännön mukaisesti – erillinen komitea, jota johtaa Sassiman metropoliitta Gennadios (Ekumeeninen patriarkaatti). Yleiskokouksen alla järjestetään erilaisia etukäteiskokoontumisia (preassemblies). Virallisten delegaattien määrä tulee olemaan 750.

Yleiskokousten välillä päätösvalta on keskuskomitealla ja sen 150 jäsenellä. Sääntöuudistuksen jälkeen keskuskomitea kokoontuu joka toinen vuosi. Pohjoismais-balttilaisella alueella on kahdeksan jäsentä keskuskomiteassa. Pohjoismainen yhteistyö sujuu erittäin hyvin. Sovimme etukäteen edustuksesta ja noudatamme kiintiöitä (25% nuoria, puolet naisia ja maallikoita). Tässä ei tosin aina onnistuta, sillä muut alueet poikkeavat yhteisistä periaatteista. Nykyisessä keskuskomiteassa on alueeltamme kuusi naista ja kaksi miestä.

Keskuskomitea nimittää keskuudestaan KMN:n eksekutiivikomitean, joka vastaa käytännössä KMN:n linjasta yleiskokousten välisen ajan. Eksekutiivi kokoustaa kaksi kertaa vuodessa seitsemän päivän ajan. Komiteassa on 20 jäsentä sekä KMN:n puheenjohtajat Agnes Abuom (angl. Kenia), metropoliitta Gennadios (ort. Turkki) ja piispa Mary Ann Swanson (met. USA). Eksekutiivin kausi kestää neljä vuotta, jonka jälkeen noin puolet jäsenistä vaihtuu. Yksi jäsen voi kuuluu komiteaan korkeintaan kaksi kautta. Pohjoismailla on eksekutiivissa yksi edustaja, joka vaihtuu kirkkojen suullisen sopimuksen mukaan kahden nelivuotiskauden jälkeen.

KMN:n hallinnollinen työskentely tapahtuu eri alojen komissioissa, joita on paljon. Niistä on erikseen syytä mainita KMN:n ja Katolisen kirkon yhteinen työkomissio. KMN:n jäsenkirkkojen on välttämätöntä pitää yhteyttä maailman suurimpaan kristilliseen kirkkoon, sillä maailman ongelmat ovat yhteisiä. Esimerkki yhteistyöstä on viime syyskuussa Roomassa pidetty neuvottelu, joka valmisti muukalaisvastaisuutta, rasismia ja populistista nationalismia globaalin muuttoliikkeen kontekstissa käsittelevän julkilausuman. Yhteiskunnallisten kannanottojen lisäksi yhteinen komissio tarkastelee ajankohtaisia opillisia kysymyksiä. Komissiota johtavat Targovisten metropoliitta Nifon (ort. Romania) ja arkkipiispa Diarmuid Martin (kat. Dublin).

Toinen merkittävä komissio on ns. pysyväiskomissio, jonka työlistalla ovat protestanttien ja ortodoksien yhteistyön kysymykset (PCCC). Sen taustalla on KMN:oa kohdannut kriisi Hararen yleiskokouksen 1997 jälkeen: muutamat ortodoksiset kirkot jättivät KMN:n jäsenyyden, koska eivät tulleet kuulluiksi. Vähemmistönä olevat ortodoksit katsoivat, että protestantit jyräävät oman kantansa läpi enemmistönsä turvin. Toinen ongelma oli KMN:n jumalanpalveluselämä, josta ei tiennyt, mitä traditiota se kulloinkin edusti. Ortodokseja ärsytti erityisesti ns. Liman liturgian käyttöönotto ekumeenisena jumalanpalveluksena. Jotta KMN ei olisi pelkistynyt protestanttien organisaatioksi, ongelmia ratkomaan asetettiin ns. erityiskomissio. Suomesta siihen kuuluivat piispa Voitto Huotari ja metropoliitta Ambrosius.

Erityiskomission esitykset valmistuivat vuosituhannen alkuvuosina, ja ne otettiin käyttöön Porto Alegren yleiskokouksessa 2006. KMN:n päätöksenteko tapahtuu nykyisin konsensus-periaatteella joitakin erityiskysymyksiä lukuun ottamatta. Menetelmä on toiminut epäilyistä huolimatta hyvin. KMN:n päätöksentekokyky ei ole halvautunut. Menetelmä myös ohjaa jäsenet kuuntelemaan toisiaan, mikä luo turvallisuutta, lisää harkintaa ja opettaa kärsivälliseksi. Lisäksi ortodoksisille kirkoille taattiin 25% edustus eri hallintoelimissä, jumalanpalveluselämän yhteinen rukous linjattiin ja erityiskomission työtä jatkamaan perustettiin pysyväiskomissio.

Pysyväiskomissio muodostuu seitsemästä ortodoksista ja seitsemästä protestantista. Puheenjohtajina toimivat metropoliitta Gennadios ja allekirjoittanut. Kokoonnumme kerran vuodessa se ratkomme kaikkia niitä kysymyksiä, jotka vaikuttavat ortodoksien tai protestanttien mahdollisuuksiin osallistua täysipainoisesti KMN:n toimintaan. Tällainen on mm. kysymys kiintiöistä. Kun Busanin yleiskokous ei pitänyt kiinni kiintiöistä, asia jäi pysyväiskomitean mietittäväksi. Lopputulos oli, että sääntöjä ei lähdetty muuttamaan mutta kirkkoja vaadittiin noudattamaan yhteisesti sovittuja periaatteita yleiskokouksen delegaatteja nimetessään.

Toinen tyypillinen pysyväiskomitean tehtävä on jäsenyysanomusten arviointi erityisesti silloin, kun jäsenyyskriteereistä poiketaan. Esimerkiksi Pyhän maan evankelis-luterilainen kirkko ei täyttänyt ehtoja jäsenmäärän osalta. Pysyväiskomitean arvio poikkeuksen tekemisen tarpeesta kuitenkin painoi ja ELCJP:stä tuli KMN:n uusi jäsenkirkko.

Komitean nimessä oleva maininta pysyvästä tarkoittaa sitä, että komitean mandaatti jatkuu siihen asti, kunnes uusi valitaan. Kaikkien muiden komiteoiden, myös keskuskomitean ja eksekutiivikomitean, mandaatti päättyy yleiskokouksen aattona. Pysyväiskomitea tekee tarvittaessa yleiskokouksen aikana välttämättömät hallinnolliset ratkaisut. (Muilta osin yleiskokouksen työskentelystä vastaa Assembly Business Committee.)

Talous tulevaisuuden isona haasteena

KMN:n talous on heikentynyt tasaisesti koko sen ajan, kun olen ollut keskuskomitean jäsen. Henkilöstön määrä on laskenut, ja ohjelmatyötä on tehostettu. Yritys keventää hallintoa ja pienentää keskuskomitean jäsenmäärää kaatui ennen Busanin kokousta. Jäsenmaksujen keräämistä on tehostettu. KMN:n toiminta ja olemassaolo on 10 eniten maksavan pohjoisen kirkon harteilla. Näiden kirkkojen rahoitusmahdollisuudet pienenevät koko ajan kirkosta eroamisten vuoksi. Esimerkiksi Karlsruhen tulevasta yleiskokouksesta keskusteltaessa todettiin, että EKD pystyy järjestämään sen vielä vuonna 2021 mutta ei enää sen jälkeen.

Yksi merkittävimmistä tulevaisuuden haasteista liittyy Geneven ekumeenisen keskuksen uusimiseen. KMN:ssa on pitkään valmisteltu ns. Green Village hanketta, joka merkitsee keskuksen rakennusten korjaamista, osin purkamista ja uudelleen rakentamista. Arvokkain eli juhlasalit ja tuloaula säilytetään ja kunnostetaan, siipiosat puretaan. KMN:lle kuuluvalle tontille rakennetaan toimistorakennuksia ja hotelli, joista on pulaa Geneven keskustassa. Osa tontista myydään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nyt vuokralaisena oleva LML joutuu hakeutumaan joksikin aikaa toisaalle. Rakennushankkeen onnistuminen tulee olemaan KMN:n kohtalonkysymys. Sen avulla voidaan myös kattaa KMN:n eläkerahaston pääoma. Ensimmäisten rakennusten on määrä valmistua vuoteen 2022 mennessä.

ACT Alliance ja CWME

Yksi KMN:n merkittävimmistä yhteistyökumppaneista on ACT Alliance. Järjestö perustettiin nimellä ACT International vuonna 1995, ja sen tarkoitus oli tehostaa kansainvälistä diakoniaa. Kirkon ulkomaanapu on yksi perustajajäsenistä, ja nykyisin myös SLS on ACTin täysjäsen. Järjestön sääntöjä on reivattu useaan kertaan, viimeksi toissa viikolla ACTin yleiskokouksessa Upsalassa. Paikka oli historiallinen, sillä Upsalassa 1968 pidetty KMN:n yleiskokous nosti sosiaalietiikan ja rauhan kysymykset voimalla ekumeenisen liikkeen asialistalle.

Kysymys KMN:n ja ACT Alliancen suhteesta hakee muotoaan. Esimerkki niiden yhteistyöstä on vuonna 2014 Malawissa pidetty neuvottelu, jossa näitä kahta sekä LML:oa kehotettiin yhdessä valmistelemaan ekumeenista diakoniaa koskevan dokumentin. Tällainen dokumentti saatiin aikaan. Kesäkuussa 2018 KMN:n keskuskomitea kuitenkin päätti vain tunnustaa dokumentin ja vaati sen tarkistamista. Tätä varten asetettiin viikko sitten revisiotyöryhmä, johon kutsutaan myös ACTin ja LMLn edustajat. Ekumeenista diakoniaa käsittelevä dokumentti tarvitaan, ja se muodostaa jatkossa pohjan kirkkojen kansainväliselle avulle.

Upsalassa KMN:n eksekutiivikomitean jäsenet osallistuivat ensimmäistä kertaa ACTin yleiskokouksen viimeisen päivän työskentelyyn. ACT ja KMN ovat luonteeltaan erilaiset: KMN:n jäseninä ovat kirkot, joita myös hallintoelinten jäsenet edustavat. ACT puolestaan muodostuu avustusjärjestöistä, joiden taustalla ovat kirkot (church based). KMN:lla on ollut merkittävä rooli ACTin käynnistämisessä ja luomisessa. Tästä huolimatta KMN ei omista eikä juurikaan ohjaa ACTiä, vaan se on toiminnassaan varsin itsenäinen, kuten usein myös sen omat jäsenjärjestöt. KMN:n ja ACTin toiminta saattaa olla myös päällekkäistä. KMN:n tehtäviin kuuluu vaikuttamistoiminta eri puolella maailmaa kriiseissä ja sotilaallisissa konflikteissa sekä erilaisten kannanottojen esittäminen. KMNn ja ACTin välillä tarvitaankin uutta vuoropuhelua, jotta työnjako säilyy selkeänä eivätkä järjestöt ala kilpailla keskenään ja että niiden vaikuttamispyrkimykset ovat samassa linjassa ja tukevat toisiaan.

Upsalan kokouksessa ACTin säännöt, rahoitusmalli ja strategia uudistettiin. Oletettavasti saamme näistä ratkaisuista tarkempaa tietoa ACTin kokoukseen osallistuneiden raporteista. Yhteisessä kokouksessa korostui ajatus siitä, että miltei kaikki ACTin jäsenjärjestöt ovat joko church based tai faith based järjestöjä. Kokonaisuuden kannalta on olennaista, mikä on church based järjestön suhde kirkkoonsa. Asiaa voi pohtimia kysymällä, kenelle ACTin yleiskokouksen edustajat raportoivat. Oman järjestönsä hallintoelimelle vai oman kirkkonsa yksiköille ja toimikunnalle? Millä tavoin kirkko ohjaa järjestöään, kun se vaikuttaa ACTin strategian luomiseen ja hyväksymiseen? Nämä ovat kysymyksiä, joita oman kirkkoni piirissä ja sen church based järjestöissä tulee pohtia olennaisesti enemmän kuin tällä hetkellä tapahtuu.

CWME ja Faith & Order -komissio

Lokakuun alusta TT Risto Jukko on toiminut KMN:n lähetystyötä tukevan yksikön johtajana. Yksikkö syntyi, kun Maailman lähetysneuvosto liittyi osaksi KMN:a vuonna 1961. Jukon valinta on tunnustus suomalaiselle lähetystyölle ja niille pyrkimyksille, joilla Kirkon lähetystyön keskusta on viimeisen 10 vuoden aikana kehitetty. Selvää on, että juuri nyt KLK:n ja lähetysjärjestöjen, niin luterilaisten kuin muidenkin, olisi viisasta vaalia suoraa yhteyttä Geneveen.

KMN:n juhlavuoteen osui maailman lähetyskonferenssin järjestäminen Arushassa Tansaniassa viime keväänä. Kokouksessa oli Suomesta laaja edustus. Nyt on edessä Arushan herätteiden ja päätösten pohdinta kirkoissa ja lähetysjärjestöissä. KMN odottaa, että kirkot ja lähetysjärjestöt soveltavat käytäntöön uutta ekumeenista käsitystä missiosta ja evankelioinnista, joka on ilmaistu Arushan dokumentissa Together towards Life ja kokouksen julkilausumassa Arusha Call to Discipleship. KMNn oma ohjelmatyö painottaa mm. sen miettimistä, mitä opetuslapseuden muuttuminen merkitsee (transforming discipleship).

Toinen suomalaisten mielenkiinnon kohde KMN:n työskentelyssä on perinteisesti ollut Faith & Order -komissio. Tällä hetkellä komissiossa ei ole suomalaista edustajaa. Yksikössä on työn alla kolme tutkimushanketta: kristittyjen yhteinen todistus, kirkko-oppi ja moraalikysymyksiä koskeva pohdinta. Näitä käsitteleviä dokumentteja valmistellaan parhaillaan. Asiakirja Moral Discernment in the Churches valmistui jo jonkun aikaa sitten (2013) ja nyt sille on odotettavissa jatkoa.

Uuden pääsihteerin etsintä

Vuodesta 2010 lähtien KMN:n pääsihteerinä on toiminut TT Olav Fykse Tveit Norjan kirkosta. Tveit aloitti työn kriisin keskellä. Hänen edeltäjänsä Sam Kobia joutui eroamaan vastentahtoisesti. Ratkaisu oli erityisen vaikea Afrikan ja globaalin etelän kirkoille, jotka kohdistivat suuria odotuksia KMN:n historian ensimmäiseen afrikkalaiseen pääsihteeriin.

Tässä tilanteessa oli yllättävää, että uusi pääsihteeri tuli globaalista pohjoisesta. Pääsihteerin valinta on kuitenkin ennen muuta henkilökysymys. Tveit voitti vaalissa selvin numeroin eteläkorealaisen vastaehdokkaansa. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että valinta oli onnistunut. Tveit on ollut luottamusta herättävä, ahkera, asiakeskeinen ja linjassaan johdonmukainen pääsihteeri, joka kohtaa ihmiset avoimesti. Hän on kunnioittanut kirkkojen näkemyksiä ja tehnyt hyvää yhteistyötä kirkkojen edustajien kanssa. Hän on johtanut KMN:n operatiivista toimintaa taitavasti.

Fykse Tveit ilmoitti noin vuosi sitten, että hän ei enää tavoittele uutta pääsihteerikautta. Kesäkuussa 2018 keskuskomitea käynnisti uuden pääsihteerin valinnan. Valintaa valmisteleva komitea kokoontuu ensimmäisen kerran marraskuussa. Keskuskomitea tekee valinnan kesäkuussa 2019, ja uusi pääsihteeri aloittaa tehtävässä oletettavasti vuoden 2020 alussa. Silloin on aikaa noin 1½ vuotta seuraavaan yleiskokoukseen.

Rauhan ja oikeudenmukaisuuden pyhiinvaellus

Busanin yleiskokouksen jälkeen KMN on kuvannut itseään ja tehtäväänsä metaforalla rauhan ja oikeudenmukaisuuden pyhiinvaellus. Jäsenkirkot ovat verrattavissa Jumalan kansaan. Ne muodostavat kirkkojen yhteisön (fellowship of the churches), joka vaeltaa, rukoilee ja toimii yhdessä. Vaeltamisen metafora tähdentää kirkkojen yhteenkuuluvuutta, mutta myös tehtävää edistää rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumista. Yhteinen hengellinen elämä, rukous, on ohittamaton osa yhdessä vaeltamista. KMN:n lukuisat aktiviteetit pyritään jäsentämään osaksi tätä matkantekoa.

Pyhiinvaelluksen idean teologinen työstäminen on vielä kesken. Pääsihteeri Tveit on käsitellyt teemaa omissa puheenvuoroissaan ja korostanut KMN:n luonnetta kirkkojen yhteytenä (fellowship). Kesäkuussa 2018 hän liitti pyhiinvaelluksen metaforaan kristillisen rakkauden käsitteen, jota on käsitteellisesti pohdittu ekumeenisessa liikkeessä yllättävän vähän. Tveitin mukaan ekumeenisen liikkeen 70 vuotta ovat olleet sekä siunaus että haaste kirkoille. Perimmältään siunauksessa ja haasteessa on kysymys Jumalan rakkaudesta. Ekumeeniselle liikkeelle tarpeen on ollut sekä yhteyden ja yhteenkuuluvuuden kaipuu että halu antaa omasta, jopa uhrautua toisen hyväksi, kyky asettaa toisen tarpeen omien edelle. – Tätä itseymmärryksen pohdintaa KMN:n tulee edelleen jatkaa.

KMN on asettanut oman työryhmän edistämään pyhiinvaelluksen toteuttamista kirkoissa. Toiminnallinen painopiste on ollut aluksi Afrikassa (2017) ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueella tänä vuonna. Teeman kehittely seuraavaksi Aasiaan (2019), Tyynen meren alueelle (2020) ja Pohjois-Amerikassa (2021). Eurooppa on toistaiseksi jäänyt taustalle. Mikään ei kuitenkaan estä eurooppalaisia jäsenkirkkoja ja kansallisia neuvostoja järjestämästä konkreettisia pyhiinvaelluksia omassa maassaan tai sen rajat ylittäen.

Suomessa pyhiinvaelluksen ideaa on vaalittu jo useamman kerran Varsinais-Suomessa pyhän Henrikin vaelluksella Köyliöön. Lapuan hiippakunnassa puolestaan kartoitettiin vanhojen kirkkoteiden ja vaellusväylien verkostoa 2000-luvun alussa. Tiedämme, että Isonkyrön kirkkoon tultiin keskiajalla koko Etelä-Pohjanmaan alueelta. Jotkut jatkoivat vieläkin kauemmas, Pohjanlahden, Ruotsin ja Köli-vuoriston ylitse Nidarosiin, jossa on Norjan kansallispyhättö. Suomessa on ollut ja on edelleen noin 20 pyhälle Olaville omistettua kirkkoa. Lapuan hiippakunnassa käynnissä oleva hanke valmistuu vuoden 2018 loppuun mennessä. Sen jälkeen voimme ryhtyä käytännön toimii. Tulevaisuudessa meillä on toivottavasti mahdollisuus osallistua yhteispohjoismaiselle pyhiinvaellukselle joko lyhyemmän tai pidemmän matkan verran.

KMN:n 70-vuotisjuhla ja paavin vierailu Genevessä kesäkuussa 2018

KMN:n 70-vuotisjuhlaa vietettiin kesäkuussa Genevessä. Ekumeeninen patriarkka Bartholomeus I saarnasi Geneven tuomiokirkossa. Hän totesi, että meidän on jatkettava pyhiinvaellustamme kohti ykseyttä, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. KMN on sen jäsenkirkkojen työväline, joka ei ole vain sitoutunut teologiseen vuoropuheluun, vaan joka toteuttaa solidaarisuutta ja vastavuoroista rakkautta. Sen tulee yhdistää voimat saadakseen aikaiseksi enemmän niiden ihmisten hyväksi, jotka kärsivät tänään monin eri tavoin.

Paavi Fransiskus puolestaan saarnasi ekumeenisessa keskuksessa ja esitti lisäksi juhlatervehdyksen. Kyseessä oli ensimmäinen paavin virallinen vierailu KMN:ssa. Vierailua seurasi yli 450 toimittajan joukko; Suomesta paikalla ei ollut yhdenkään tiedotusvälineen edustajaa, juhannusaaton aatto taisi kutsua toisaalle.

Saarnassaan paavi totesi kiittävänsä Jumalaa siitä, että oli kohdannut Genevessä sisaret ja veljet, jotka jo tekevät samaa matkaa. ”Meille kristityille yhdessä vaeltaminen ei ole juoni vahvistaa omaa asemaamme, vaan kuuliaisuuden teko Herralle ja rakkautta maailmaa kohtaan”, hän totesi

Paavin tervehdyksen läpäisevä ajatus oli kirkon missio. Aluksi hän toi esiin KMN:n pääsihteerin tavoin yhteistyön merkityksen. Paavi korosti Faith & Order -liikkeen työtä, pyrkimystä hahmottaa yhteistä näkemystä kirkosta, eettisiä ja moraalisia kysymyksiä koskevaa työskentelyä, Katolisen kirkon osallistumista CWME:n toimintaan ja uskontojen väliseen dialogiin sekä Kristittyjen ykseyden rukousviikon yhteistä valmistelua. Hän sanoi arvostavansa Bossey ekumeenisen instituutin toimintaa, kun se kouluttaa tulevaisuuden kirkon johtajia (katolinen professori opettajana, paavi tapaa vuosittain instituutin opiskelijaryhmän). Hän vakuutti Katolisen kirkon sitoutuneen ekumeniaan ja kannusti kirkkoja ja ekumeenisia kumppaneita yhteistyöhön.

Paaviin tervehdykseen sisältyi samalla huoli ekumeenisesta liikkeestä. Hänen mielestään ekumenian (yhteyden) ja mission välillä ei ole enää vahvaa yhteenkuuluvuutta. Lähetystehtävä on enemmän kuin diakonia tai inhimillisen kehityksen tukeminen. Missionaarisuus määrittää kristillisen identiteetin: kristittyjen tulee ajatella, että sanoma Kristuksesta on kiinnostava. Sen lähteenä eivät ole meidän ideamme, strategiamme tai ohjelmamme. Usko Kristukseen ei ole konsensuksen hedelmä eikä Jumalan kansa redusoidu vapaaehtoisorganisaatioksi, hän totesi hyödyntäen samalla KMN:ssa käytössä olevaa käsitteistöä.

Lisäksi paavi peräänkuulutti uutta evankelioimista. Hän vakuutti, että missionaarisuuden vahvistaminen johtaa kristittyjä suurempaan ykseyteen. Edeltäjäänsä paavi Benedictukseen liittyen hän totesi, että ”kristityn ohjelma on sydän joka näkee” kärsivät. Lopuksi hän kannusti konkreettiseen yhteistyöhön ja lähimmäisenrakkauteen.

Paavin puhetta kuunneltiin tarkkaan. Puhe oli sisällöltään huolella harkittu hengellinen linjapuhe. Muistutus kirkkojen hengellisestä perustehtävästä oli tarpeen. Siitä rauhan ja oikeudenmukaisuuden pyhiinvaelluksesta on kysymys.

© Simo Peura