Kortepohjan kirkko 50 vuotta

Hyvät seurakuntalaiset, sisaret ja veljet Kristuksessa! Tänään on juhlapäivä, tämä kirkko on palvellut seurakuntalaisia ja tämän seudun asukkaita jo 50 vuoden ajan. On aika kiittää menneistä vuosista, juhlia yhdessä ja nostaa katsetta eteenpäin.

Mutta palataan sitä ennen katsomaan taaksepäin. Tämä seutu oli vielä 1700-luvulla asumatonta Jyväskylän kylän takamaata. Maisema oli hyvin toisen näköinen kuin nyt. Sotavuosien aikana, vuonna 1941, alue siirrettiin Jyväskylän maalaiskunnasta kaupunkiin ja tiheämpää asutusta alkoi syntyä sodan jälkeen, kun valtio lunasti maata jatkosodan jälkeisiä asutustoimia varten. Nimi tälle kaupunginosalle virallistettiin vuonna 1965 yhdistelmänä Rautpohjan ja Kortesuon nimistä. Ruutukaavan hyväksymisen jälkeen rakentaminen alkoi 1960-luvun lopulla ja seuraavalla vuosikymmenellä oli vuorossa muun muassa kirkko, päiväkoti, koulu, kirjasto ja ostoskeskus. 1980-luvun alussa rakentaminen oli siltä osin valmiina.

On mielenkiintoista ajatella noita historian vaiheita tällä seudulla, lähes erämaasta tiiviiksi kaupunginosaksi. Ja ajatella sitä, mitä tällainen uusi yhteisö tarvitsee: tietysti kasvatuksen ja kulttuurin keskukset, asuintaloja ja kaupan ja myös hengellisen palvelupisteen ja kokoontumispaikan, kirkon. Tällä alueella on asunut myös paljon opiskelijoita ja heillekin Kortepohjan kirkko on voinut olla tärkeä kohtaamispaikka vuosikymmenten ajan. Tämä kirkko on käynyt jo läpi perusteellisen remontin monien tuon ajan rakennusten tapaan, mutta edelleen se saa palvella tämän seudun ihmisiä monella tavalla. Omalla tyylillään se sopeutuu tähän ympäristöön. Alttarireliefi ”ylösnousemus” tuo tämän elämän arjen keskelle muistutuksen kristinuskon ydinviestistä.

Tämän päivän evankeliumikertomus sijoittuu Jeesuksen elämänvaiheissa sen sijaan aikaan ennen ristinkuoleman tapahtumia. Jeesus pitää seurakuntapuheita ja opettaa, miten seurakunnassa tulisi toimia. Tätä opetusten kokoelmaa onkin joskus kutsuttu Kapernaumin katekismukseksi, kuten nytkin katekismukseen on koottu kristinuskon keskeisimmät opetukset. Jeesuksen esiin nostama kysymys oli hyvin keskeinen silloin ja se on sitä vieläkin: kuka on suurin taivasten valtakunnassa?

Kaikkien yllätykseksi Jeesus kutsui esiin lapsen ja asetti hänet kaikkien keskelle esikuvaksi aikuisille. Tämä varmasti hämmästytti kuulijoita, joille oli tuttu antiikin maailman ajatus siitä, että lapsella ei ollut mitään oikeuksia eikä hänelle voinut esittää mitään vaatimuksia, hänet voitiin halutessa jopa myydä orjaksi. Mutta Jeesukselle lapset olivat tärkeitä, hän itse näytti monesti esimerkkiä siitä ottamalla vastaan lapsia ja siunaamalla heitä. Jeesus kutsui kuulijoita kääntymään lasten kaltaisiksi; eikö siinä ole kyse ennen kaikkea luottamuksesta ja toisaalta huolettomuudesta.

Toki samaan aikaan on totta se, mitä esimerkiksi Paavali kirjoittaa kuvatessaan seurakuntaa ruumiina, jossa jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä ja hän kertoo, miten Jumala on asettanut toiset apostoleiksi, toiset opettajiksi, toiset profeetoiksi (1 Kor 12) ja miten on tärkeää, että seurakunnassakin on järjestys kaikessa. Jonkun tehtävänä on johtaa. Mutta näitä tehtäviäkin hoitaessa ja kukin omalla paikallaan seurakunnan jäsenenä ja seurakuntaruumiin jäsenenä, kuka kätenä, suuna, korvina, jalkana ja muulla paikallaan voi hoitaa tehtäväänsä muistaen Jeesuksen esimerkkiä lasten kaltaisuudesta. Kun Jeesus vastasi toisen kerran kysymykseen siitä, kuka on suurin, hän asettui itse palvelijan rooliin pesemään opetuslasten jalkoja. Suurin on se, joka palvelee toisia.

Tänään on pyhäpäivän aiheena Jumalan sanansaattajat. Johdantosanojen mukaisesti ”Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä”. Me elämme vahvasti tieteeseen perustuvassa yhteiskunnassa ja maailmassa, mutta Jumalan valtakunnan kokonaisuuteen kuuluvat myös näkymätön maailma, jossa osansa ja paikkansa on Jumalan sanansaattajilla ja viestinviejillä ja jopa sotajoukoilla. Danielin kirjassa kerrotaan, miten kansoilla on omat enkelinsä (Dan 10 ja 12). Ilmestyskirjassa kuvataan, miten seurakunnalla on oma enkelinsä (Ilm 2 ja 3) ja tämän päivän evankeliumissa, miten jokaisella meistäkin on oma enkelimme. Tämä tuo turvallisen kuvan siitä, miten Jumalan huolehtii kansastaan ja lapsistaan monella tavalla. Hänen valtansa ja voimansa ja keinonsa ovat muutakin, mitä silmämme näkevät ja järkemme ymmärtää tai mitä voidaan tieteen keinoin todistaa.

Tätä messua ovat olleet valmistelemassa seurakuntalaiset yhdessä työntekijöiden kanssa. Kohta vastuuryhmä siunataan jatkamaan jo alkanutta tehtävää. Jeesuksen ohje on edelleen ajankohtainen. Ei ole kyse siitä, kuka on suurin tai jotenkin toisen yläpuolella, vaan siitä, että voimme olla palvelemassa ja auttamassa toinen toisiamme. Kuten Jeesus opetti, suurin on se, joka palvelee toisia. Lastenkaltaisuus on edelleen hyvä ohje, se ohjaa antamaan kunnian Jumalalla ja korostaa riippuvaisuuttamme hänestä. Laulussa sanotaan osuvasti: ”Kun joku on lähellä Jeesusta, hän pieneksi tulla saa. Ei tarvitse mainetta kunniaa, ei korkeaa asemaa. Kun joku on lähellä Jeesusta, hän ihmettä katselee, ja se, mitä maailma tarjoaa, sen rinnalla kalpenee” (Kalenius, Kaskinen). Jeesuksen lähellä saa myös tulla pieneksi, lasten kaltaiseksi, riippuvaiseksi hänestä ja riippuvaiseksi anteeksiantamuksesta. Laulun mukaan, siinä löytyy myös aarre ja lähde, kun on lähellä Jeesusta.

Tämän päivän evankeliumi nostaa lapset ja lastenkaltaiset esiin myös tuoden esiin sen herkkyyden ja haavoittuvuuden, jota heissä kohtaamme ja varoittaa johtamasta heitä lankeemukseen. Monet lapset ja nuoret eivät voi tänä päivänä hyvin. Taustalla voi olla kodista nousevat vaikeudet, mutta usein myös yhä nuoremmille tarjolla oleva jatkuva mediavirta ja sen asettamat paineet ja esimerkit. Yhä useampi kasvattaja suosittelee, että lapsia varjeltaisiin liian varhaiselta sosiaalisen median virralta ja että kännykän sijaa lapset saisivat aikaa leikkiä ja pelata ja lukea. Arvokkainta lapselle on yhdessä vietetty aika aikuisen kanssa, aito kohtaaminen ja silmiin katsominen. Kollegani Kuopiosta esitteli vastikään amerikkalaisen sosiaalipsykologin kirjaa ahdistuneesta sukupolvesta (Jonathan Haidt). Tuo tutkija suositteli, että lapselle ei annettaisi älypuhelinta ennen yläkoulua, ei avattaisi sosiaalisen median tilejä ennen 16 vuotta, että kouluista tehtävä puhelimista vapaa alue ja lapsille tarjottaisiin mahdollisuus vapaaseen leikkiin. Suositukset kuulostavat aika kovilta, mutta kyllä oireetkin ovat hälyttäviä. Olisi hyvä, jos edes vähän tuohon suuntaan voisimme ohjata lapsia. Monet lapset ovat menettäneet taidon leikkiä. Tämän päivän evankeliumi kiinnittää huomion pienimpiin ja haavoittuvimpiin. Samalla he ovat usein herkimpiä ja avoimimpia myös monille hyville vaikutteille.

Hyvät sanankuulijat! Mikkelinpäivän viesti tuo meille muistutuksen Jumalan valtakunnan todellisuudesta, johon kuuluvat myös enkelijoukot. Ne ovat auttamassa ja palvelemassa meitä, että selviäisimme tämän maallisen matkan ahdistuksista kerran perille ylistämään Jumalaa yhdessä taivaan enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. Virren sanat rohkaisevat puhumalla juuri tästä päivästä: ”Armollaan Herra ennättää turvaksi omillensa, ja enkelinsä lähettää hän heidän avuksensa. Me saamme laulaa ilolla. On enkeleitä suojana myös tänään matkallamme” (Vk 137).

Matti Salomäki