LakiaJukola Kauhava

Johanneksen evankeliumista luku 1

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisen valo.

SAARNA:

Hyvät kilpailijat ja kannustajat, sisaret ja veljet Kristuksessa!

Kysyin eräässä tilanteessa pieneltä lapsiryhmältä, mistä tunnistaa kirkkorakennuksen. Joku vastasi, että siitä kun sen katolla on rasti. Kaksi kirjainta oli vähän sekoittunut: rasti ja risti.

Te suunnistajat pääsette kohta etsimään rasteja. Etsivä löytää ja paras löytäjä voittaa. Nyt olette tulleet tälle ennakkorastille, ristin äärelle. Täällä ei etsitä voittajia eikä tarvitse kilpailla, kuka ehtii ensin. Jokainen voi tulla omaan tahtiin ja viimeinenkin saa paikan.

Rastilta katsotaan suunta kohti seuraavaa rastia ja maalia. Tälläkin rastilla, ristin äärellä, voi pysähtyä miettimään mennyttä matkaa ja miettiä seuraavaa suuntaa – sekä pohtia, miten pääsisi maaliin. Martti Koivumäki on tehnyt tälle rastille hienon valaistun ristin.

Evankeliumissa sanottiin: ”Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo”. Risti on monen ajatuksissa kuoleman ja kärsimyksen merkki. Itsellänikin on kaulassa täällä paidan alla risti, jossa on kuvattuna kärsivä Kristus. Tässä edessä ja näkyvillä on kuitenkin piispan risti, tyhjä risti. Se on voiton ja pelastuksen merkki. Se muistuttaa tässä kaulassani elämän ja kirkon tärkeimmästä asiasta, tärkeimmästä rastista. Tämä metsäkirkon valaistu risti viestittää sitä, että risti on elämän, toivon ja valon merkki. Tutussa iltavirressä veisataan: ”Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon”.

Kohta suuri joukko suunnistajia säntää hämärtyvään metsään etsimään rasteja. Tuttu kuva Jukolan viestistä onkin yössä loistavat lamput. Tehokkaat valot auttavat löytämään metsään piilotetut rastit. Kristinuskossa tilanne onkin toisinpäin. Meistä ei lähde valoa eikä meidän tarvitse omalla viisaudella tai pyhyydellä saada valoa aikaan, vaan valo nousee kohteesta, siitä rastista tai rististä, jota etsimme ja jota kohti kuljemme. Sieltä tulee valo kaikkeen oman elämän pimeyteen, toivottomuuteen, suruun ja tyhjyyteen. Hänessä on elämä ja elämä on ihmisten valo.

Kirkkovuoteen mahtuu kaksi erityistä valon juhlaa. Toista, juhannusta, keskiyön auringon juhlaa, vietämme viikon päästä. Toista, joulua, vietämme puolen vuoden päästä. Juhannuksena katselemme luonnon kauneutta ja siitä loistavaa valoa, keskiyön kirkkautta. Jouluna katselemme pimeään vuodenaikaan tulevaa taivaallista valoa, evankeliumin sanoman valoa, joka sai paimenet säikähtämään öisellä niityllä. Pimeyden keskelle tuli viesti Jumalan hyvyydestä ja armosta: ”Sana tuli lihaksi ja me saimme katselle hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa”.

Hyvät sanankuulijat! Ihmisen elämässä on monta rastia, joiden kautta matka kulkee. Oikeastaan kaksi rastia nousee esiin muita tärkeämpinä. Ne sijoittuvat elämän alkuun ja loppuun. Niillä rasteilla on esillä myös risti. Ensimmäinen rasti oli kastehetki. Silloin piirrettiin ristin merkki kasvoihin ja rintaan. Saimme liittyä seurakunnan jäseniksi ja Jumalan lapsiksi. Toisen kerran risti piirretään päällemme, kun tämä kilpailu on päättynyt. Arkun päälle piirrettävä risti muistuttaa, että kuolema on voitettu ja suruun on tullut lohdutus ja toivo.

Tämäkin messu alkoi ja se päättyy ristin merkillä. Saatte lähteä jatkamaan matkaa ja kilpailua ristin merkillä siunattuna. Moni kilpailija tapaakin ristin merkillä siunata matkansa ennen kilpailua. Risti valaiskoon mieliänne tänä iltana ja koko elämän kilpailun aikana. Hyvää ja siunattua matkaa!

Tunnustamme nyt yhteisen uskomme kukin omalla kielellämme.

Matti Salomäki