Saarna pappis- ja diakoniavihkimysmessussa Lapualla

Johdanto

Pari viikkoa sitten tulva yllätti tuhannet ihmiset Espanjassa. Vuorilta tulvinut vesi koitui yli 200 ihmisen kuolemaksi ja aiheutti valtavat vahingot: siltoja romahti, kaupunkeja peittyi mutaan, ajoneuvoja viskoitui teiltä vesimassojen takia, tuhannet joutuivat lähtemään kodeistaan pakoon. Kerrotaan, että tulvat aiheutti niin sanottu kylmä pisara -niminen ilmiö, joka syntyy, kun pohjoisesta tuleva kylmä ilmamassa kohtaa etelästä tulevan lämpimän ilmamassan. Sadetta tuli paikoitellen (490 millimetriä eli) puolikin metriä kahdeksan tunnin aikana eli noin vuoden sademäärä.

”Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään” kerrotaan evankeliumissa. Tällä kertaa pienempi vedenpaisumus yllätti aivan samalla tavalla. Yhä uudelleen meille kerrotaan, miten ilmastonmuutos lisää äärimmäisten sääilmiöiden kestoa, esiintymistiheyttä ja voimakkuutta ja ne ovat arvaamattomampia ja vaikeammin hallittavia. Tämä tuli jälleen todistettua ja samanlaisia ilmiöitä olemme voineet todistaa aikaisemminkin. Tänä syksynä hirmumyrsky runteli Floridaa aiheuttaen kuolemantapauksia sekä aineellista tuhoa. Floridan hurrikaanit ennustettiin etukäteen ja kansalaiset saattoivat siirtyä suojaan turvallisimmille alueille – silti kuolonuhreja tuli. Mutta Espanjan tulva pääsi yllättämään paljon pahemmin.

Kirkkovuoden loppu

Lähestymme kirkkovuoden loppua ja pyhäpäivän teema korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Tänään teidät viisi vihitään papin ja diakonian virkaan. Paavali kehottaa toisenlaiseen valvomiseen. ”Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua” (1 Tim 4). Uudessa Pipliaseuran käännöksessä tämä sanotaan hieman toisin sanoin: ” Tarkkaile itseäsi ja opetustasi, ja noudata sitä itsekin. Silloin pelastat itsesi ja kuulijasi”. Tähän liittyen teiltä kysytään tänään, tahdotteko julistaa ja palvella ja pysyä kirkon uskossa sekä olla esikuvana seurakunnalle. ”Tarkkaile itseäsi ja opetustasi, ja noudata sitä itsekin”.

Viikon päästä tuomiosunnuntain evankeliumi asettaa meidät peilin eteen sen suhteen, mitä olemme tehneet ja jättäneet tekemättä lähimmäisillemme. Näin kirkkovuoden loppu muistuttaa meitä vastuustamme ja elämän rajallisuudesta. Evankeliumin julistajan ja palvelijan tehtävään kutsutun on tärkeä tunnistaa Jumalan kutsu ja olla välittämässä saamaansa sanomaa sanoin ja teoin toisille ihmisille. Se edellyttää jatkuvaa Jumalan äänen kuulemista ja rukouksessa tapahtuvaa valmistumista välittää Jumalalta saatua sanomaa ja lähimmäisen rakkautta toisille.

Evankeliumin viesti

Evankeliumikertomuksen viesti on, että Kristuksen paluu tapahtuu yllättäen, keskellä tavallista elämää, jossa syödään ja juodaan ja tehdään työtä, mennään naimisiin ja iloitaan lasten elämänvaiheista. Ei siis ole luvassa jotenkin erikoista elämää kummallisine ilmiöineen, vaan sitä tavallista arkea, jossa tehdään peltotöitä, jauhetaan viljasta jauhoja ja leivotaan leipää.

Vai onko jotain merkkejä? Miten osaamme valmistautua? Toisaalla evankeliumeissa kerrotaan joistakin lopun ajan merkeistä: sodista, maanjäristyksistä, vainoista, erityisistä luonnonilmiöistä. Toisaalta näitä kaikkia on ollut paljon myös viimeisen parintuhannen vuoden ajan. Eräänlainen merkki ennen vedenpaisumusta Nooan aikalaisille oli myös hänen erikoinen rakennushankkeensa, kun hän rakensi suurta arkkia kuivalle maalle. Varmasti moni ihmetteli, mikä tälle miehelle oli tullut. Tästä kertoo modernilla tavalla myös komediaelokuva Evan – taivaanlahja.  Siinä vasta valituksi tullut kongressiedustaja Evan Baxter (Steve Carell) saa Jumalalta tehtäväkseen rakentaa arkin. Hänen toimintansa hämmensi muita alueen asukkaita aivan kuten varmasti Nooan toiminta hämmensi aikalaisiaan. Lopulta tulva kuitenkin tuli ja kaikelle löytyi selitys.

”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä”. Kiinnitin tuota lukiessani huomion sanoihin ”päivää ja hetkeä”. Juutalainen päivä alkaa illalla auringonlaskusta ja päättyy seuraavaa auringonlaskuun. Tässä vaiheessa voi alkaa sapatin vietto tai juhlapyhä. Yö jaetaan kolmeen tai neljään osaan (vartioon), joiden pituus vaihtelee vuodenajan mukaan. Päivä puolestaan jaetaan 12 yhtä pitkään ”tuntiin” (hetkeen), jotka perustuvat auringon nousu- ja laskuaikaan. Päivä ja hetki ovat siis varsin tarkkoja ajanmääreitä ja niistä sanotaan, ettei niitä tiedä kuin yksin Isä. Sen sijaan laajemmassa kuvassa lopun ajoista on Raamatussa määritteitä, jotka antava jonkinlaista suuntaviittaa. Puhutaan esimerkiksi raskaana olevasta naisesta; kaikki tietävät, että raskaana oleva nainen tulee synnyttämään, vaikkakaan tarkkaa hetkeä ei tiedä kukaan. Jeesus sanoo, että kun tulee eksytyksiä ja sanomia sodista, maanjäristyksiä ja nälänhätää, ne ovat synnytystuskien alkua. Evankeliumi julistetaan kaikille kansoille ennen hänen paluutaan. Hän puhuu myös viikunapuusta, jonka oksan virkoamisesta voi päätellä, että kesä on lähellä. Viikunapuu on israelin kansan symboli. Hän kertoi luonnonmullistuksista ja vainoista. Nämä kaikki ovat osa sitä suurta kuvaa, mitä tapahtuu Jeesuksen opetuksen mukaan ennen hänen paluutaan. Mutta päivää ja hetkeä, tarkkaa aikaa, ei tiedä kuin Isä.

Jeesuksen viesti hänen paluutaan ja lopun aikoja ajatellen ei ole ryhtyminen ennustelemaan tai vaipuminen pelkoon, vaan luottamus siihen, että Jumala johdattaa tätä maailmaa myös sen lopun lähestyessä ja me saamme olla uskollisia omalla paikallamme ja välittää hyvää sanomaa sanoin ja teoin eteenpäin, valvoen ja odottaen Jumalan aikataulun täyttymistä.

Myös vedenpaisumuskertomus korostaa luottamusta Jumalan antamaan näkyyn ja kuuliaisuutta hänen antamansa tehtävän edessä. Tätä kuuliaisuutta teiltä tänään vihittäviltä myös kysytään. Kaikki eivät ymmärrä tänäkään päivänä kirkon sanomaa ja tehtävää. Sitä voi joutua perustelemaan yhä enemmin ja joitakin portteja suljetaan meiltä. Kuitenkin saatte ja saamme olla näin toteuttamassa Jumalan hyvää tahtoa tässä maailmassa sanoin ja teoin, julistamalla ja palvelemalla, siellä missä on mahdollisuus toimia.

Jumalan tahto on pelastaa. Tämä tapahtui myös arkin kautta. Sen kautta varmistettiin elämän jatkuminen maan päällä, niin ihmiskunnan kuin eläinkunnankin jatkuminen. Jumala, elämän antaja ja luoja on aina elämän puolella. Epistolassa sanotaan: ”Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksi vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.” Jotkut kokevat kirkon toiminnan ja sanoman vaaralliseksi esimerkiksi lapsille ja nuorille. Koko kristinuskon sanoma on kuitenkin viesti Jumalan rakkaudesta ja halusta pelastaa ihminen, saattaa ihminen siihen yhteyteen Jumalan kanssa, johon hänet on alun pitäen luotukin. Tässä ollaan aina hyvän ja elämän puolella.

Toteuttaessamme omaa tehtävää, emme välttämättä aina näe koko kokonaisuutta. Emme aina tiedä, mikä vaikutus sanomillamme sanoilla ja tekemillämme teoilla on pitkässä juoksussa. Meidän on oltava aina valmiita palvelemaan, lohduttamaan ja kohtaamaan ihmiset Jumalan armon sanomalla. Niiden kautta Jumala tekee työtään ja toteuttaa suunnitelmiaan tässä maailmassa. Näin Jumalan valtakunta on totta keskellämme jo nyt.

Talon isäntinä

Pappeina ja diakoneina teille on annettu hengellinen ”talon isännän” rooli, jossa seurakunnan turvallisuus, hengellinen ohjaaminen ja rakkauden ylläpitäminen ovat teidän vastuullanne. Teidän tehtävänänne on myös toimia yksinäisten ja hiljaisten äänenä, tuoda esiin yhteiskunnan epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta ja välittää sitä sanomasta, joka meille on annettu julistettavaksi.

Miten seurakuntana voimme elää valvoen ja valmistautuen? Valvominen ei ole yksilösuoritus, vaan seurakunnan yhteinen rukous ja yhteinen suuntautuminen kohti Kristusta. Tiedämme, miten yksin on raskasta valvoa, mutta yhdessä aika kuluu yön pimeydessäkin paremmin. Toinen voi toistaan herätellä, jos uni meinaa tulla silmään. Tämä valvominen ei ole fyysistä valvomista, vaan hengellistä valvomista, jossa on tärkeätä olla Jumalan sanan kuulolla ja elää anteeksiantamuksen varassa päivittäin. Siihen auttaa osallistuminen yhteiseen messuun ja yhteinen rukous. Sellainen valvominen ei ole pelon täyttämää jännitystä, vaan turvallista luottamusta, että Jumala pitää kaikesta huolen ja hallitsee kaikkea ja hän vie hyvän työnsä päätökseen asti.

Loppusanat

Hyvät virkaan vihittävät! Elämme monessa mielessä pimeää aikaa. Lyhyiden päivien pitkät hämärät illat ja yöt kuvaavat myös sitä ahdistusta ja toivottomuutta, mitä moni ihminen kantaa sisällään seuratessaan tämän maailman tapahtumia ja ehkä monia huolia omassa elämässään. Tämän synkkyyden keskellä, muistakaa Jeesuksen antama lupaus: ”Minä olen maailman valo”, sekä hänen antamansa tehtävä: ”Te olette maailman valo”. Viekää toivon ja valon sanomaa tämän ajan ihmisille, osoittakaa sitä rakkautta, jota Jeesus osoitti täällä maan päällä toimiessaan monille kohtaamilleen ihmisille. Työtä riittää, mutta aina valo voittaa pimeyden ja yhdenkin ihmisen saama apu levittää valoa eteenpäin. Tähän valon kantajan tehtävään meitä kaikkia kutsutaan.

Kun täällä kirkossa saamme kuulla hyvän sanoman ja ottaa vastaan ehtoollisen lahjan, meillä on vietävää, kun lähdemme ulos kirkosta koteihin ja työpaikoille ja kaikkialle maailmaan. Kun maailman tapahtumat ahdistavat, meidän ei tule jäädä tuijottamaan niitä, vaan saamme katsoa Vapahtajaamme ja luottaa siihen, että hän ei jätä alkamaansa työtä kesken ja on kanssamme kaikki päivät.

Pyydän nyt virkaan vihittäviä ja avustajia siirtymään alttarille!

Piispa Matti Salomäki