Rauhaa

Luuk. 2:1-14

Viime sunnuntaina ystävämme Lapualta ottivat yhteyttä. ”Oletteko kotosalla, jos tuomme teille Betlehemin rauhantulen?”, he kysyivät. Vastasin epäröimättä: ”Tervetuloa!” Muutaman tunnin päästä he toivat tulen, ja siirsimme sen omaan lyhtyymme.

Tiedätkö mikä Betlehemin rauhantuli on?

Jeesuksen oletetussa syntymäluolassa Betlehemissä, Jerusalemin lähellä, palaa ikuinen tuli. Se on sytytetty kauan sitten. Kerran vuodessa itävaltalainen lapsi käy noutamassa tulen kotimaahansa. Wienistä tulta levitetään ympäri Eurooppaa. Suomeen se saapui laivalla marraskuun lopulla. Lopulta se löysi tiensä kotiimme. Olen katsellut tulta kuluneen viikon aikana useamman kerran. Samalla Jeesuksen syntymäjuhlan lähestyminen on tuntunut yhä todellisemmalta.

Tulen jakaminen on rauhan toivotus ja hyvän tahdon ilmaus. Sen lähtökohdat ovat Luukkaan evankeliumissa. Kun enkeli oli ilmoittanut Jeesuksen syntymästä kedon paimenille, taivaan sotajoukko alkoi ylistää Jumalaa. He sanoivat: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Evankeliumin sanat ovat innoittaneet joululaulujen sanoittajia. Myös monessa jouluvirressä veisataan rauhasta. Usealle meistä joulun vietto alkaa, kun Turusta Brinkkalan talon parvekkeelta julistetaan joulurauha. Rauha kuuluu joulun sanomaan.

Kaipaamme rauhaa

Tänä jouluna rauhoittuminen tuntuu tavanomaista vaikeammalta. Sodan ja tuhon viestit, repivät kannanotot ja elämäntapamme kiireineen estävät mieltä rauhoittumasta. Ja kuitenkin: juuri rauhaa me tarvitsemme. Monen suurin toive jouluna on mielen lepo. Kaipaamme sisäistä rauhaa elämän ristiriitoihin, huoliin, pelkoihin ja suuriin vastoinkäymisiin.

Jouluna toivomme myös rauhaa toisten ihmisten kanssa. Tiedämme, että mikään ei karkota joulun tunnelmaa ja iloa niin tehokkaasti kuin kiistely läheisten kanssa. Monen rukouksena onkin, että joulu sujuisi hyvin, ilman riitoja. Jos saa sovituksi asiat toisten kanssa, on paljon helpompi toivottaa hyvää joulua ja viettää juhlaa vapain mielin.

Joidenkin kohdalla joulun odotukseen kuuluu rauha Luojan kanssa. Toivomme, että joskus niin etäällä oleva ja vieraalta tuntuva Jumala tulisi lähellemme jouluna. Odotamme, että hän koskettaisi meitä hyvyydellään ja vakuuttaisi rakkauttaan. Tietoisuus hyvän Jumalan huolenpidosta loisi mielenrauhaa: en ole yksin vaan isommissa käsissä, turvassa.

Erityisen tärkeää Jumalan läsnäolo on silloin, kun elämä koettelee ankaruudellaan ja kun Jumala sallii sen. Tätä joulua vietetään joissain kodeissa syvän surun ja menetyksen keskellä. Saamme muistaa rukouksessa näitä koteja. Kunpa Jumalan rauha laskeutuisi surevien sydämiin, valaisi heihin luottamusta Jumalan hyvyyteen ja avaisi tietä pimeydestä valoon.

Rauha maan kanssa

On vielä yksi näkökulma, joka liittyy ihmisen rauhan kaipuuseen. Se on huoli siitä, kuinka luomakunnan käy. Näillä lakeuksilla vietämme jälleen lumetonta ja sateista joulua. Ilmasto on muuttunut, ja maapallo käyttäytyy oudosti. Aasian suurkaupungeissa ei veisata ”Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas…”. Savusumu peittää auringon paisteen. Meillä Suomessa kirkas taivas Luojan lahjana on edelleen totta. Ihmekö siis, jos Lappiin tullaan ihastelemaan auringon nousua ja laskua, taivaan tähtiä ja kuuta.

15 vuotta sitten kristilliset kirkot sopivat, että ne yhdistävät voimansa tehdäkseen ”rauhan maan kanssa”. Siis rauhan maan kanssa. – Ymmärrän tämän ajatuksen tarkoittavan sitä, että pyrimme tietoisesti elämään sovussa luomakunnan kanssa. Rauhan kaipuun ala on laaja: on päästävä sopuun Jumalan, oman itsen, lähimmäisen ja maan kanssa. Tätä pohtiessa joudun kysymään itseltäni, mitä se tarkoittaa käytännössä, että elän sovussa maan kanssa. Millaisen maan jätän lapsillemme ja lapsenlapsille? Mitä sopu maan kanssa voisi tarkoittaa sinun kohdallasi?

Jeesus on Rauhan ruhtinas

Jumala vastasi ihmisen odotukseen ja rauhan kaipuuseen ensimmäisenä jouluna, kun hänen poikansa syntyi ihmiseksi. Jeesus-lapsi on yhä edelleen Jumalan lahja rauhattomalle maailmalle ja rauhattomalle ihmiselle.

Tämän sanoman paimenet ottivat vastaan hämmentyneinä. Silti he menivät Marian, Joosefin ja lapsen luokse. Ja saavuttuaan seimelle he kertoivat, mitä heille oli sanottu lapsesta.

Paimenten kertoma ei sittenkään ollut aivan uutta.  Profeetta Jesaja oli jo ennustanut Vapahtajan tulon maailmaan. Hän oli kertonut syyn, miksi Jeesus syntyi ihmiseksi. Sitä kuvasi osuvasti nimi, jonka profeetta antoi lapselle. Jesaja kirjoittaa näin: ”lapsi on syntynyt meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on… Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon… hänen valtakunnassaan.” (Jes. 9:5-6)

Ensimmäisenä jouluna Jumala ei osoittanut vain myönteistä asennetta ihmistä kohtaan. Hän antoi meille poikansa Rauhan Ruhtinaaksi. Se tarkoittaa, että Betlehemin seimessä olevalla pienellä lapsella on kaikki valta. Tätä valtaa hän käyttää toisella tapaa kuin maalliset valtiaat: armollisesti, kärsivällisesti, palvellen ja lopulta uhrautuen.

Marian pojan vallan on tarkoitus levitä kaikkialle maailmaan ihmisten sydämissä. Rauhan Ruhtinas haluaa aikaansaada meissä hiljaisen muutoksen. Hän rakentaa valtakuntaa, jossa rauhattomat elävät sovussa.

Tänä jouluna Rauhan Ruhtinas kutsuu meitä kaikkia osallistumaan sovinnontekoon ja rauhan rakentamiseen. Joulurauha on sekä lahja että tehtävä. Tehtävässä onnistumme Jumalan armon  ja sen valon avulla, joka lähtee Jeesuksesta. Tämä on Betlehemin rauhantulen pysyvä viesti.

Toivotan perheisiinne ja kaikille Lapuan asukkaille levollista Vapahtajan syntymäjuhlaa. ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Jeesuksessa Kristuksessa.” (Fil. 4:7). Aamen.