Kattoseurat Karhunmäki

Hyvät seuravieraat!

Enpä ole ennen tämän nimisissä seuroissa, kattoseuroissa, ollutkaan ja herätti kollegoissakin hämmennystä, kun kerroin, mihin olen menossa. Mutta ei nimi miestä pahenna eikä seurojakaan. Aina on hyvä kokoontua yhteen sanan äärelle, on syynä tai aiheena mikä tahansa. ”Mitä teettekin, tehkää sen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, isäämme” (Kol 3). Kaikissa tilanteissa voi kokoontua seuroihin.

Sain olla eilen nuorten vaikuttajaseminaarissa. Sikäli kuin näistä nuorista on kiinni, meillä on hieno tulevaisuus. Niin fiksuja, sanavalmiita ja vastuullisia nuoria siellä kohtasin. 332 osallistujaa, heidät nähdessäni nousi mieleen virsi 332: ”Herraa hyvää kiittäkää”. Hienoa, että tuollainen joukko nuoria haluaa kantaa vastuuta kirkon tulevaisuudesta. Myös asepalvelus nousi siellä äskeiseen puheeseen viitaten esiin. Joku nuorista sanoi, ettei voisi missään tilanteessa ampua toista ihmistä. Sitten joku tyttö puolestaan kertoi, että hän on ensi viikolla menossa kutsuntoihin ja hän haluaa olla puolustamassa maatamme ja läheisiään, hän kokee sen vastuulliseksi toiminnaksi. Hienoja nuoria kaiken kaikkiaan!

Katselin eilen maisemia junan ikkunasta etelän suunnasta tullessani ja monenlaisia kattoja osui silmiin: harjakattoja, tasakattoja, pulpettikattoja, peltikattoja, tiilikattoja, huopakattoja, uusia ja vanhoja kattoja, monen kuntoisia kattoja. Monenlaista elämää löytyy noidenkin kattojen alta. Kaikilla katoilla on kuitenkin sama tehtävä, tarjota suojaa ja turvaa. Suojaa ihmisille, eläimille, koneille ja kaikelle muulle. Katto kokoaa yhteen, kun perhe tai muu joukko kokoontuu saman katon alle. Katto suojaa ja yhdistää.

Sananlaskuissa sanotaan: ”Tyhmä poika on isänsä riesa, nalkuttava vaimo kuin vuotava katto” (Snl 19:13). Minulla ei onneksi ole sellaista vaimoa… Katto on hyvä olla kunnossa. Niin nalkuttava puoliso kuin vuotava katto tekee elämän aika kurjaksi. Kun rakennuksen perusta ja katto on kunnossa, talolla on toiveita säilyä ja palvella pitkään. Sen on vanha kansa tiennyt rakentaessaan riittävän kaltevia kattoja ja korkeita perustuksia. 60-70-lukujen tasakattoinnostus meni aika nopeasti ohitse. Se ei ollut tähän maahan paras vaihtoehto. Sen sijaan Raamatun kertomuksissa katot ovat yleensä tasakattoja. Sieltä laskettiin kerran myös sairas mies Jeesuksen eteen, kun tungos täytti muut reitit. Simsonin tarinassa katolla oli jopa 3000 henkeä, ennen kuin Simson sai talon sortumaan nojaamalla valtavilla voimillaan pylväisiin.

Katto antaa ennen kaikkea suojaa. Suojaa me tarvitsemme monenlaista uhkaa vastaan. Se suojaa sateelta ja tuulelta, auringolta ja ilmassa liikkuvilta eläimiltä. Psalmien rukoukset puhuvat usein Jumalan siipien suojasta, esim. psalmi 91:4, ”Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi..”  Äitini on kertonut, että sodan aikana heidän rakennuksiaan Luumäellä pommitettiin yli lentävistä koneista. Moni lentopommi osui maahan ja teki sinne syvän kuopan. Yksi osui navetan katollekin ja tuli sen läpi, mutta se oli onneksi suutari, eikä räjähtänyt eikä sytyttänyt tulipaloa. Muuten olisi tuho ollut suuri. Siinä oli suojaavat siivet varjelemassa isommalta vahingolta.

Seurakunta on hengellinen koti, joka kokoaa ihmiset Jumalan armon suojiin. Näiden kattojenkin alla on tuhannet ja tuhannet voineet kokea tuota armosuojaa, Jumalan siipien hoitavaa ja turvallista suojaa. Me tarvitsemme Jumalan suojaa, fyysistä suojaa kuin hengellistäkin suojaa. Paavali kehottaa myös pukeutumaan henkilökohtaiseen suojavarustukseen: ”Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen” (Ef 6:11-13). Näitä turvavarusteita ovat totuuden vyö, vanhurskauden haarniska, alttiuden jalkineet, uskon kilpi, pelastuksen kypärä, Hengen miekka, Jumalan sana.

Kirkkovuodessa siirrytään nyt syvemmälle paastonajan hiljentymiseen ja Jeesuksen kärsimystielle. Jeesus kulki kohti ristiä, että meillä olisi pysyvä turva, kestävä ”katto”, joka ei petä myrskyissä. Kärsimys ja koettelemukset ovat osa kristityn tietä, mutta eivät lopullinen päämäärä. Näitä joudumme matkalla kohtaamaan, mutta yksin ei meidän tarvitse taistella. Kuten virressä sanotaan: ”Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, emme säikähdä vastustajaamme” (Vk 310).

Seurojen perinne kertoo, miten samalla tavalla uskovien yhteys on ollut aina tärkeä voimavara myös herännäisyydessä. Usein seuroissa on oltu myös avoimen taivaan alla, taivas kattona. Jotenkin sekin kuvaa hyvin ihmisen paikkaa suuren Jumalan edessä – ollaan sen varassa, näkeekö Jumala hyväksi antaa sadetta vai aurinkoa, myrskyä vai poutaa. Tässäkin pihassa on ollut monet seurat, erityisesti mielessä on juhannusseurat kesäisen taivaan alla. Mutta hyvä on olla välillä myös katon suojassa, kun tuulee ja sataa tai on kylmä keli. Nämä kunnostushankkeet ja -kökät kuvaavat sitoutumista tämän paikan perintöön ja tulevaisuuteen – että tulevatkin polvet voisivat löytää saman turvan ja suojan. Että voisi toteutua psalmin sana: ”Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen”.

Rakennuksen kattoa uusitaan, mutta tärkeintä on se, mitä sen alla tapahtuu. Jumalan sana ja yhteys kantavat elämää eteenpäin. Kärsimyksen sunnuntaista suuntaamme kohti palmusunnuntaita ja sitten pääsiäistä. Kristuksen kärsimys ei päättynyt ristiin, vaan ylösnousemus avasi uuden toivon. Nykyään monessa autossa on lasikatto, josta näkyy taivas, aurinko tai tähdet. Samalla kun katse on tiessä, on hyvä muistaa näkymä ylöspäin kattojen yläpuolelle, Jumalan taivaaseen. Taivas on todellinen, silloinkin kun emme sitä huomaa katsella, kun murheet ja huolet kiinnittävät katseen alemmaksi tai kun pilvet peittävät taivaan. Silloinkin Jumalan taivas on kattona yllämme. Päivän psalmin sanat rohkaiskoon meitä: ”Sinä, Jumala, olet ainoa turvani (Ps 42), Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa” (Ps 143).

Piispa Matti Salomäki