Muuramen messun saarna

Hyvät seurakuntalaiset! Viime pyhänä vietettiin paastonajan katkaisevaa ja ilon täyttämää pyhää, Marianpäivää. Tätäkin pyhää leimaa ilo, vaikka olemme jo paastonajan puolivälissä. Päivän latinankielinen nimi ”laetare” tulee Jesajan kirjasta ja tarkoittaa ”iloitkaa”. Päivää nimitetään puolipaastosunnuntaiksi tai leipäsunnuntaiksi edellä kuullun evankeliumitekstin takia. Jumala huolehti kansastaan erämaassa tarjoten heille ravintoa. On hienoa viettää myös Mannatuvan 10 v -juhlaa tänään. Tämä on juuri sopiva pyhäpäivä tuolle teemalle!

Evankeliumissa Jeesus on työn touhussa, hän julistaa ja opettaa ja parantaa. Tunnustekojen takia suuri ihmisjoukko seuraa häntä. Hän huomioi ihmispaljouden ja pohtii vastuullisen toimijan tavoin myös väkijoukon tarpeita. ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?”

Jeesus esitti tuon kysymyksen Filippukselle, joka totesi, että edes kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi kaikille. Denaari oli tavallinen päiväpalkka eli kyseessä olisi ollut lähes työmiehen vuosipalkka – ja kuinka monelle silläkään olisi saatu leipää. Samanlainen toivoton tilanne ja tunne tulee usein mieleen, kun katselee omaa aikaamme ja sitä hätää ja tarvetta, mikä ihmisillä on niin omassa maassamme kuin maailmalla. Yhdysvaltojen uuden presidentin tekemät leikkaukset kehitysapuun lisää valtavasti nälkäisten määrää. Miten yhden ihmisen päiväpalkka tai vuosipalkkakaan toisi ratkaisua tähän nälkä-ongelmaan? Mieleen nousevat virren sanat: ”Hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin ymmärrän…” (Vk 434).

Jeesus kysyi kysymyksen koetellakseen Filippusta ja muita opetuslapsia. Apuun rientää aina sana- ja toimintavalmiin Pietariin veli Andreas – hänkin näyttää toimen mieheltä – joka huomaa pojan viiden leivän ja kahden kalan kanssa. En tiedä, mitä hänen mielessä liikkui, oliko vain tarve saada edes jotain sanotuksi ja tehdyksi. Mutta siitä avautuukin tämän kertomuksen jatko: Jeesus ottaa pojan leivät ja kalat, siunaa ne ja jakaa paikalla oleville. Ja niitä riittää kaikille ylen määrin. Tähteeksi jääneitäkin leivänpalasia kerätään kaksitoista täyttä korillista.

Kertomusta on selitetty järkeen käyvästi niinkin, että yhden pojan esimerkin mukaan muutkin alkoivat jakaa eväitään muille. Tämä olisi toki hyvä opetus, mutta selvästi tässä on kuitenkin kysymys yli ymmärryksen käyvästä ihmeestä, jossa Jumalan Poika luo tyhjästä uutta, viisi leipää tuhatkertaistuu ja siitä riittää kaikille ja jää ylikin. Kaksitoista täyttä korillista voisi viitata kahteentoista apostoliin ja siihen, kuinka he käyvät jatkamaan myöhemmin Jeesuksen aloittamaa työtä. Leipäihme kuvaa myös Jumalan rikkauden runsautta, hän on todella se Jumala, josta psalmissa 145 sanotaan: ”Kaikki katsovat odottaen sinuun, ja sinä annat heille ruoan ajallaan. Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää”.

Kertomus toistuu myös jatkuvasti Herran aterialla, kun sielläkin riittää leipää kaikille halukkaille. Ehtoollista asettaessaankin Jeesus kiitti, siunasi ja jakoi. Hän ei varsinaisesti tullut toteuttamaan jotain sosiaaliohjelmaa, vaan antamaan itsensä elämän leiväksi. Hänen ruumiinsa on elämän leipä, joka murrettuna antaa elämän kaikille sitä nauttiville.

 

Täällä Muuramessa olette saaneet olla tekemässä ja näkemässä omanlaistansa ruokkimisihmettä. Noin 150 taloutta asioi viikoittain Mannatuvalla ja ruokakasseja toimitetaan myös heille, jotka eivät pääse itse sitä noutamaan. Kenenkään ei ole tarvinnut lähteä tyhjin käsin pois. Siinä tulee vuodessa ruokittua ainakin yhtä paljon ihmisiä kuin evankeliumin ruokkimiskertomuksessa. Tässäkin voimme nähdä ihmeen! Tärkeätä toiminnassa on suuri vapaaehtoisten määrä ja kuntouttavassa toiminnassa olevien panos. Kaiken taustalla on näky apua tarvitsevista ja rakkaus, joka saa palvelemaan ja auttamaan. Aineellisen avun lisäksi Mannatupa on myös kohtaamispaikka, jossa voi jakaa iloja ja huolia ja elämän arkea toisten kanssa. Se voi siten olla monella tavalla siunaukseksi paikkakunnan asukkaille. Jeesus näki ihmisjoukon ja heidän tarpeensa. Samalla tavalla te olette tunnistaneet ihmisten hädän ja avuntarpeen ja järjestäneet apua. Kiitos siitä!

Vaikka en näekään tarpeelliseksi riisua tuota evankeliumikertomusta jumalallisista ihmeistä, on siinä myös viisautta ja opetusta meille arkisen elämän keskelle. Nähdä ihmisten tarpeet, miettiä, mistä saisi heille apua, huomata pienetkin avun lähteet kuten pojan eväät, kiittää ja siunata ruoka tai se mitä jaetaankin, kerätä tähteen jääneet eväät, – ja kaiken tämän jälkeen vetäytyä lepoon ja hiljaisuuteen. Siinä on tärkeitä ohjeita kaikille auttajille ja kaikille lähimmäisen tehtävää kantaville. Siinä huomataan pienenkin avun ja auttajan merkitys, siinä nähdään kierrätyksen ja säästämisen merkitys, siinä korostuu auttajankin rajallisuus – on syytä varata aikaa myös lepoon ja hiljaisuuteen.

Hyvät ystävät! Jeesuksen ruokkimisihme kertoo Jumalan huolenpidosta ja anteliaisuudesta. Jo alkuseurakunnassa nähtiin tärkeäksi varata myös henkilöresursseja auttamistyöhön julistustyön ohella. Tämä toteutuu edelleen seurakunnan diakoniatyössä. Jumalan rakkaus tulee näkyväksi, kun jaamme ajastamme ja osaamisestamme toisten hyväksi. Siinä toteutuu tuomiosunnuntain evankeliumin sana: ”Minä olin nälkäinen, ja te annoitte minulle ruokaa” (Matt. 25:35).

Kertomuksessa mainitaan koolla olleen 5000 miestä. Kun siihen lisätään paikalla olleet naiset ja lapset, paikalla on voinut olla 15-20 000 henkeä. Aikamoiset herättäjäjuhlat siis! Mikä leipomo olisi voinut tehdä tällaiselle joukolle nopeasti leivät? Tai kuka paistaa tai muuten käsitellä tuhannet kalat? Siihen olisi mennyt päiviä tai viikkoja. Mutta kuitenkaan kukaan ei jäänyt nälkäiseksi ja ylijääneitä eväitä oli jokaisella opetuslapsella täysi korillinen. Näin se edelleenkin toimii: joka jakaa toisille, saa myös itse rikastua. Ja kun jakaa ja julistaa Jumalan sanaa, julistaja saa siitä evästä itselleenkin. Jumalan sana on ravitsevaa ja uutta luovaa leipää, jota nautimme lukiessamme ja kuunnellessamme Raamatun sanaa.

Jeesus ei tarjoa vain aineellista leipää – Hän itse on elämän leipä, joka ravitsee syvintä nälkäämme. Tämän salaisuuden äärellä olemme tänäänkin ehtoollispöydässä. Vaikka sen historiaan liittyykin tasaamisen ajatus ja yhteisen eväiden jakaminen niin, että jokainen saa jotakin, niin keskeinen on myös tämän aterian hengellinen anti. Ehtoollinen on syntisen matkaeväs, kiitosateria, yhteyden ateria, muistoateria, toivon ateria. Leivässä ja viinissä on todellisesti läsnä ja meille tarjolla Kristuksen ruumis ja veri, meidän edestämme annettu ja vuodatettu, syntien anteeksiantamiseksi.

Ehtoollispöytään ovat kaikki tervetulleita. Se on tarkoitettu armoa tarvitsevalle, Jumalaa ja uskoa kaipaavalle, kelvottomaksi itsensä kokevalle ja sillekin ja silloinkin kun mitään erityisiä tunteita ei ole pinnalla. Ehtoolliseen liittyy Jeesuksen kehoitus ja lupaus. Näin hän itse ruokkii meitä leivällä, josta hän sanoo: ”Joka syö tätä leipää, sen ei tule milloinkaan nälkä”. Tätä ruokaa me saamme tänäänkin nauttia.

”Kaikki katsovat odottaen sinuun, ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää”. (Ps. 145:15–16)

Piispa Matti Salomäki