Siunaa ja varjele meitä

Matt. 28:16-20

Herra ja Korkein

Virsi 584 ’Siunaa ja varjele meitä’ on yksi koskettavimmista isänmaallisista virsistä. Se perustuu Uuno Kailaan runoon vuodelta 1930. Taneli Kuusisto laati runoon sävellyksen syksyllä 1939. Se valmistui juuri oikeaan aikaan. Sävellys esitettiin ensimmäisen kerran Helsingin Messuhallissa konsertissa muutama päivä ennen talvisodan alkua. Suomalainen rukous hyväksyttiin virsikirjaan vuonna 1986. Veisaamme tämän virren saarnan ja uskontunnustuksen päätteeksi.

Suomalaista rukousta veisataan juhlavasti ja samalla suurella tunteella. Runoilija käyttää Jumalasta kahta eri nimitystä: hän on ”Korkein” ja hän on ”Herra”. Edellinen viittaa siihen, että Jumala on kaiken ja kaikkien yläpuolella. Hän on Korkein Valta. Viime kädessä hänen tahtoonsa joutuvat suostumaan vahvimmatkin ja voimansa tunnossa olevat kansakunnat. Korkein on heikkojen turva.

Nimi ”Herra” tuo Jumalasta esiin toisenlaisia sävyjä. ”Herra” on Jumala, joka kääntää armahtavat kasvonsa vaivoissa olevia kohti. Herruus tekee Jumalasta helposti etäisen ja kunnioituksen kohteena olevan majesteetin, mutta hänen laupiaat kasvonsa ja niiden kääntäminen tuovat Jumalan lähellemme. Hän on sellainen ”Herra”, joka osoittaa ihmisrakkautta ja on meitä kohtaan armollinen.

Jumala on arvoitus

Suomalainen puhuu Uuno Kailaan tavoin Jumalasta varovaisesti ja syystäkin. Jumala on meille suuri arvoitus ja uskon salaisuus. Uskomisen arkuudesta huolimatta kaipaamme Jumalaa ja hänen läsnäoloaan. Millainen on tämä kaipauksemme kohde?

Lukemani evankeliumi sisältää lähetyskäskyn. Se alkaa näin: ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ’

Kerrottuaan näin kaikkivaltiudestaan ja oppilaiden tehtävästä Jeesus mainitsee Jumalan nimen. Se on eräänlainen valtuutus: oppilaiden tulee toimia ’ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’. Jumalan persoonien nimeäminen on merkityksellistä, sillä Raamattu mainitsee Pyhän Kolminaisuuden vain muutaman kerran. Kastekäskyyn Jumalan nimi on kuitenkin kirjattu ylös. Miksi Jumalan nimi on tärkeä?

Kasteessa ja messussa ainakin

Jumalan nimi kertoo siitä, mitä Jumala on tehnyt ja tekee ihmistä pelastaessaan. Riippumatta siitä, muistatko ulkoa kastekäskyn, Jumalan nimi on mainittu monta kertaa myös sinun elämäsi tärkeissä vaiheissa. Kun sinut kastettiin, pappi luki Jeesuksen antaman kastekäskyn. Sitten hän valeli päätäsi kolmasti ja liitti sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhteyteen. Et voi tätä itse muistaa, mutta ehkä paikalla olleet sukulaisesi tai vanhempasi joskus siitä kertoivat. Kasteessa Raamatun Jumala tuli Sinua jo silloin, kun et hänestä mitään tiennyt, ja otti elämäsi suojelukseensa.

Jumalan nimeä käytimme myös tämän jumalanpalveluksen alussa. Liturgi ilmoitti, kenen nimessä olemme tässä juhlassa koolla. Samoin tapahtuu silloin, kun jumalanpalvelus päätetään: koko tämä joukko siunataan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Alku ja loppu – ne tärkeimmät ja kaikki siltä väliltä toteutuu Pyhän Kolminaisuuden edessä ja nimessä.

Ja voi olla, että tätä samaa Jumalaa huusit avuksesi silloin yli 70 vuotta sitten. Ehkäpä ajattelit, että hänen nimensä voimasta voisit varjeltua ja selviytyä, pelastua ja jäädä eloon.

Kuinka sitten pyhän Jumalan voi tuntea?

Ihminen ei voi lähestyä Jumalaa suoraan ja katsella häntä kasvoista kasvoihin ilman välikappaletta. Tällainen pyrkimys olisi uhkarohkea, sillä Jumala on pyhä ja me ihmiset olemme syntisiä. Emme kestäisi, jos Jumala asettuisi pyhyydessään keskuuteemme näkyvällä tavalla. Hänen kirkkautensa ensin sokaisisi ja sitten tuhoaisi meidät.

Sen vuoksi Jumala on ottanut ihmisen kasvot. Hänellä on kärsivän, kuolevan ja runnellun ihmisen kasvot. Hänen jumalallinen puolensa jää ikään kuin piiloon, hänestä näkyvät vain juutalaisen miehen ulkoinen hahmo. Hän lähestyy meitä Raamatun Jeesuksessa. Tässä muodossa hän kuitenkin tulee luoksemme: ensin syntymällä ihmiseksi, sitten kärsimällä ja kuolemalla ristillä. Jumala kohtaa syntiset ja ahtaalla olevat ristin Jeesukseen kätkeytyneenä.

Jos siis haluamme oppia tuntemaan Jumalaa, meidän on kiinnitettävä katseemme ja tarkkaavaisuutemme ristin Jeesukseen. Tähän Pyhä Henki meitä ohjaa. Hän sanoo: ’Katselkaa Kristusta ristillä, hän ei ole kuka tahansa viisauden opettaja ja ihmeiden tekijä. Hän on teidän Jumalanne, joka kärsii puolestanne teidät pelastaakseen.’

Kristuksen kasvoja tarkatessamme meille paljastuu Isän Jumalan rakkaus. Se on omasta luopuvaa ja itsensä uhriksi antavaa rakkautta. Ei mitä tahansa rakkautta. Sitä, joka ei tavoittele omaa etuaan vaan luopuu kaikesta toisten hyväksi. Juuri tämän Isämme haluaa meidän oivaltavan. Ja on vielä toinenkin syy, miksi pitää tarkata Kristuksen kasvoja. Ne paljastavat meille lähimmäisen hädän ja kehottavat tekemään hyvää hänelle.

Lopuksi läsnäolon lupaus ja siunaus

Kastekäsky päättyy lupaukseen, jonka Jeesus antaa oppilailleen. ’Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.’

Uuno Kailas ilmaisi tämän läsnäolon lupauksen toisilla sanoilla. Hän rukoili, että Jumala kääntäisi laupiaat kasvonsa meitä kohti. Hän pyysi Jumalaa luomaan silmänsä meihin ja tutkimaan sydäntämme. Silloin olisimme hänen armonsa alla. Silloin rohkaistuisimme vaivojen keskellä toivomaan. Silloin pyhä ja etäinen Jumala olisi luonamme.

Tiedämme, ettemme ihmisinä pääse lähelle Jumalaa yrityksistä huolimatta. Sen vuoksi Jumala lähestyy meitä Kristuksessa. Kun Kristus on läsnä, Jumala armokin on totta meille. Siksi sanomme: tule Herra Kristus.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Aamen.