Suuri ilo kaikille

Luuk. 2:1–14

Joulu on monenlaisten tunteiden juhla. Se kävi ilmi jo ensimmäisenä jouluna Betlehemissä. Tunteet vaihtelivat. Maria oli hiljainen. Hänellä oli paljon mietittävää ja ihmeteltävää lapsessa. Joosef epäröi ja oli jo purkamassa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa, mutta muutti mielensä enkelin ilmestyttyä. Joosefista tuli Marian ja hänen Poikansa suojelija. Paimenet yllätettiin kedolla, ja enkelin oli tyynnytettävä heitä. Kun enkelin ympärille ilmestyi taivaallinen sotajoukko, pelko vaihtui kunnioitukseksi. Oli sydäntä koskettavaa kuunnella ja katsella juhlallista taivaallista näkyä. Sen kadottua näkyvistä ylimaallinen rauha laskeutui kedolle ja paimenet lähtivät etsimään lasta.

Monia tunteita. Mielen hiljaisuutta ja ihmettelyä. Epäröintiä. Yllättyneisyyttä ja pelkoa. Huolta. Juhlavaa ylistystä ja lopulta rauha. Tätä kaikkea ensimmäinen joulu tarjosi.

Tänään 2000 vuotta myöhemmin korona varjostaa joulun viettoamme, mutta ei voi riistää sitä meiltä pois. Joulun ydinsanomaa julistetaan tänäänkin eri puolilla maailmaa. Sanoma on ja pysyy. Se puhuttelee ja tuo mukanaan tunteet. Mikä sinun mielenmaisemassasi on tänä jouluna päällimmäisenä?

Ilo unohtui

Yhden tunteen jätin mainitsematta. Evankeliumissa sitä sanotaan jopa suureksi. Joulu on ennen muuta ilon juhla. Ilo ilmenee monella tavoin joulun vietossa.

Adventin, odotuksen ja valmistautumisen aikana, juhlaa on laitettu jo etukäteen. Kaiken pitäisi olla valmista aattona, kun ilo pääsee valloilleen. Haluamme tuottaa iloista ja hyvää mieltä läheisillemme, siksi on hankittu lahjat. Tärkeää on ollut myös niiden muistaminen, joiden joulu on niukka. Rajoituksista huolimatta monen monta ruokakassia ja joulupakettia on onnistuttu jakamaan apua tarvitseville. Ja mikä tärkeintä, omasta toisten hyväksi luopuminen on tuottanut iloa niin lahjan saajille kuin sen antajille.

Perheissä on odotettu sitä hetkeä, kun nuoret palaavat opiskelupaikkakunnilta kotiin joulun viettoon. Oma lukunsa on ilo, joka syntyy lastenlasten jälleennäkemisestä. Pelkkä lähimpien kohtaaminen on luonut iloista mieltä ja auttaa jaksamaan. Siksi meidän tulee muistaa myös heitä, jotka viettävät syystä tai toisesta joulun yksin.

On muitakin syitä iloon. Valtavan suuri enemmistö suomalaisista on varjeltunut koronalta, ja yhteiskuntana olemme selviytyneet tähän asti hyvin. Joissakin perheissä sairaudesta toipuminen ja terveyden palautuminen ovat tänä jouluna suuri ilon ja kiitollisuuden aihe.

Monia muitakin syitä iloon on olemassa? Mikä on sinun ilonaiheesi koronajouluna?

Ilmoitettu ilo

Jouluun kuuluva ilo ei ole sattumaa eikä selity vain sillä, että tarvitsemme ilon ja valon juhlaa vuoden pimeimpänä aikana. Joulun ilo perustuu siihen, mitä enkeli kertoi paimenille pimeällä kedolla ensimmäisenä jouluna. ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle”, kuulimme luettavan Luukkaan evankeliumista. Muutamia vuosia sitten ilmestyneessä Raamattu kansalle -suomennoksessa sama asia ilmaistaan näin: ”Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikille kansoille.”

Käytetäänpä kumpaa tahansa käännöstä ja puhutaanpa joko ilosanomasta tai hyvästä sanomasta, ydinviesti on sama. Sen pohjana on kreikan kielen sana evankeliumi. Evankeliumi on hyvä sanoma, sen sisältö on suuri ilo. Sen Luukas haluaa lukijoilleen kertoa. Toisinaan sanotaan, että jonkun asian kuuleminen on evankeliumia kuulijan korville. Tällöin tarkoitetaan, että kuulimme juuri sen, mikä oli tuossa tilanteessa parasta mahdollista ja tarpeellisinta, siis evankeliumia.

Joulun evankeliumi on sanoma maailman Vapahtajan syntymisestä. Luukas kirjoittaa: ”Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikille kansoille. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Jeesus Kristus on suuren ilon aihe maailman kaikille kansoille. Miksi näin?

Miksi Kristus on suuri ilonaihe?

Jeesuksen syntymä merkitsee sitä, että maailman Luoja, kaikkivaltias Jumala, tulee luoksemme. Jumalamme ei pysyttele meistä erossa, vaan tahtoo olla lähellä meitä. Kun ihminen aikojen alussa etääntyi Luojastaan, rakentaa Jumala ensimmäisenä jouluna uuden yhteyden kadottamaansa ihmiseen. Kristinuskossa on erityistä se, että Jumala ei tarkkaile maailmaa etäältä vaan tulee keskellemme. Tästä syystä Jeesuksen syntymä merkitsee jokaiselle ihmiselle uuden toivon heräämistä.

Tämän sanoman varassa kristityt ovat eläneet siitä lähtien, kun enkeli ilmoitti ilouutisen paimenille. Olemme laittaneet luottamuksemme Marian Poikaan. Hänen tekonsa kertovat meille voimasta, jonka valta on suurempi kuin kuoleman tai muiden ihmiselämän tuhovoimien. Hänen opetuksistaan tunnistamme viisauden, jota olemme pyrkineet ymmärtämään. Vaikeuksissa ja hädässä olemme oppineet turvautumaan häneen. Luotamme siihen, että hän on meitä kohtaan armollinen ja anteeksiantava.

Tästä kaikesta syntyy joulun suuri ilo. Ja sen haluamme jakaa koko maailman kanssa.

Jaettu ilo

Vaikka joulua vietetään poikkeuksellisissa olosuhteissa, joulun ilo on tarkoitettu yhdessä jaettavaksi ja koettavaksi.

Tällä kertaa emme voi kokoontua niin suurella joukolla kuin tahtoisimme. Se älköön estäkö meitä jakamasta joulun iloa toisten kanssa. Yhteinen ilo toteutuu nyt toisenlaisella, uudella tavalla. Sähköiset viestimet ovat suuri apu yhteyden ylläpitämiseen. Puhelinsoitto jouluaattoiltana läheiselle tai yksinäiselle voi olla merkityksellinen. Pääasia on, ettei kukaan jää yksin.

Yksi yhteydenpidon muoto on rukous läheisten puolesta. Rukous on sellaista yhteydenpitoa, jota ei kukaan eikä mikään voi estää eikä rajoittaa. Rukous on yksinkertaista puhetta Jumalalle. Rukouksessa pyydetään, että Taivaallinen Isä ympäröisi hyvyydellään ja rakkaudellaan niin läheiset ja ystävät kuin eri syistä apua tarvitsevat lähimmäiset. Erityisesti heidät, joita emme voi nyt kasvokkain kohdata, joita kaipaamme ja ikävöimme.

Tällaisessa rukouksessa syntyy yhteys. Rukous on jouluilon jakamista. Tänä jouluna tarvitaan paljon rukousta. Aamen.

Toivotan Lapuan hiippakunnan alueen asukkaille Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa Iloista ja Levollista Joulua.

© Simo Peura