”Teidän puolestanne”

Kiirastorstaina olemme tulleet käännekohtaan: tuhkakeskiviikkona alkanut paastonaika päättyy tähän päivään. Kuten leipäsunnuntai oli keidas paastonajan sunnuntaiden joukossa, samoin poikkeaa kiirastorstai luonteeltaan hiljaisen viikon muista päivistä. Raamatullisena pääaiheena on ehtoollisen asettaminen. Lisäksi kiirastorstaina on vanhastaan muisteltu Jeesusta, joka pesee opetuslasten jalat.

Kiirastorstai on monelle muistorikas ja tunnelmallinen ilta samoin kuin vaikkapa jouluaatto – vaikka tunnelma onkin hyvin erilainen. Vanhastaan kirkko on ollut kiirastorstaina täynnä hiljaista ja tummiin pukeutunutta kansaa. Ehtoollisella käytiin harvoin, mutta kiirastorstai oli yksi vuoden tärkeimmistä ehtoollisenviettopäivistä. Viime aikoina kiirastorstain messun päätös on monessa kirkossa ollut koskettava, kun alttari riisutaan ja valot himmenevät ja urut vaikenevat. Näin laskeudutaan konkreettisesti pitkänperjantain muiston äärelle.

Itselleni kiirastorstai on myös ollut aina puhutteleva ilta. Kun aloitin pappisvirassa, ensimmäinen kirkonmeno, jossa olin palvelemassa, oli juuri kiirastorstain messu. Se oli jännittävä hetki niin papille kuin varmasti seurakuntalaisillekin. Mutta siitä tehtävät ensimmäisessä seurakunnassani lähtivät liikkeelle.

Palmusunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”  Viimeisellä aterialle se toteutui niin, että Jeesus ”otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Hän oli itse se vehnänjyvä, joka kuolemallaan tuotti runsaan sadon. Hän sovitti syntimme ja maksoi velkamme. Hän ei vetäytynyt paikaltaan, vaikka tie oli raskas kulkea. Näin hän ei jäänyt jyväksi pöydälle tai tallin nurkkaan, vaan maahan päätyen tuotti satoa, uutta kasvua. Tämän takia mekin käytämme ehtoollisella yleensä vehnästä tehtyä leipää muistona tuosta Jeesuksen opetuksesta. Jeesuksen aikana leipä tehtiin yleensä vehnästä. Luultavasti Jeesuksenkin siunaama ja jakama leipä oli vehnäleipää. Näin jatkamme hänen aloittamaansa käytäntöä ehtoollisella vieläkin.

Jeesus oli opetuslapsineen pääsiäisaterialla. Se oli yksi juutalaisten tärkeimmistä aterioista vuoden varrella. Silloin muistettiin vapautumista Egyptin orjuudesta. Olen saanut joskus osallistua tällaiselle aterialle, jossa pyritään toistamaan juutalaisen aterian osat. Ateriaan kuuluu happamaton leipä muistona siitä, että israelilaiset lähtivät kiireellä, eikä leipä ehtinyt kohota, karitsanluu muistona pääsiäislampaasta, jonka veri suojeli israelilaiset, kitkerät yrtit, jotka kuvastivat orjuuden katkeruutta Egyptissä, suolavesi, joka symboloi kyyneliä ja orjuuden raskautta sekä neljä viinimaljaa, jotka edustavat Jumalan lupauksia: pelastusta, vapautta, lunastusta ja omaksi ottamista. Tämän illan evankeliumissakin on kaksi maljaa noista neljästä. Viimeisen maljan Jeesus siunaa uudeksi liitoksi.

Opetuslapsille tuttu pesah-ateria saakin uuden käänteen, kun Jeesus lausuu siinä tavallisuudesta poikkeavat sanat: ”tämä on minun ruumiini, tämän malja on uusi liitto minun veressäni”. Leivästä ja viinistä tulee Kristuksen ruumis ja veri. Ja näin Jeesus opetti toimimaan ja sanomaan, kun yhä uudelleen vietämme Herran Pyhää Ehtoollista. Näille Jeesuksen sanoille uskollisina me vietämme ehtoollista hänen muistokseen.

Sanat ”teidän puolestanne” ja monet muut yksityiskohdat aukenivat opetuslapsille luultavasti vasta jälkeenpäin. He eivät tienneet, että alle vuorokauden kuluttua Jeesus kuolee ristinpuulla. Meillekin nuo sanat muistuttavat siitä, että Jeesuksen kuolema oli myös uhri meidän puolestamme. Vanha liitto perustettiin liiton verellä, mutta se oli vain esikuva uudesta liitosta, joka ei vaadi enää uusia uhreja Jeesuksen antaman uhrin lisäksi.

Hyvät seurakuntalaiset! Tänä iltana me saamme olla kutsuttuja Herramme Jeesuksen valmistamalle aterialle. Saamme tulla saman pöydän äärelle erilaisina ja eri tilanteista tulevina, kuka sydän täynnä iloa ja rauhaa, kuka ahdistuksen ja epävarmuuden kanssa. Ketään ei käännytetä pois, kaikki saavat tulla. On hienoa kokoontua yhteiseen pöytään, valmiiksi katettuun, vain ottamaan vastaan ja nauttimaan, mitä meille tarjotaan.

Jeesus kutsui aterialle joukon hyvin epätäydellisiä ihmisiä, kavaltajaa ja kieltäjää ja pyrkyriä ja niin edelleen. Vaikka hän tiesi, miten kukakin tulee pian pettämään hänet, hän ei jättänyt ketään pois aterialta. Erään kirkon alttarilla onkin osuvat sanat: ”Hän ottaa vastaan syntisiä”. Siitä häntä moitittiin, mutta siitä hänet myös muistetaan. Hän ei torjunut niitä, jotka ovat epäonnistuneet tai tulevat epäonnistumaan. Hän otti vastaan kaikki ja kutsui kaikkia. Niin tänäänkin!

Kristus on itse läsnä ehtoollisessa. Leivässä ja viinissä mekin saamme opetuslasten tavoin ottaa vastaan, syödä ja juoda Kristuksen ruumiin ja veren. Saamme nauttia aterian anteeksiantamuksen vahvistuksena, muistona Jeesuksen uhrista, kokien yhteyttä toisten kanssakulkijoiden ja jo perille päässeiden sekä Herramme kanssa, uudistaen toivon juhla-ateriasta kerran perillä ja kiittäen suuresta lahjasta, joka meille ilmaiseksi tarjotaan. Saamme nauttia yhtä ja samaa leipää, joka kerran murrettiin edestämme, saamme juoda liiton maljasta, josta riittää aikojen loppuun kaikille vastaanottaville. Näin olemme samaa ruumista erilaisina, mutta, Kristus, liittää ”yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla”. Yksi ruumis syö samaa ruokaa ja juo samaa juomaa. Ne antavat sille elämää. Ehtoollisen vastaanottajina voimme kuulua tuohon samaan ruumiiseen.

Katekismuksen sanat rohkaisevat meitä käymään ehtoolliselle: ”Oikean ehtoolliselle osallistumisen edellytys on usko, joka merkitsee Kristuksen sanaan luottamista. Voimme heikollakin uskolla turvautua siihen, että Kristuksen ruumis ja veri on annettu juuri meidän puolestamme… Ehtoollinen on tarkoitettu jokaiselle kristitylle. Kun tutkimme itseämme, joudumme myöntämään, että olemme epäuskoisia ja rakkaudettomia. Tarvitsemme tätä ateriaa. Kristus kutsuu pöytäänsä erityisesti niitä, jotka tuntevat itsensä syntisiksi.”

Tänään aterian isäntä kutsuu itse meitä kaikkia: ”Tulkaa, sillä kaikki on valmiina!”

Piispa Matti Salomäki