Tervehdyspuhe

Hyvät kanttoripäivien osallistujat!

Toivotan myös Lapuan hiippakunnan ja omasta puolestani teidät lämpimästi tervetulleeksi tänne Vaasaan Yhdessä soiden –  Samklang -teeman äärelle! Teema on todellakin ajankohtainen tänä aikana, niin maailmalla kuin täällä lähempänäkin, kun riitasoinnut ja ääriäänet tahtovat estää yhteisen soinnin löytymisen monissa asioissa. Pahimmillaan se johtaa valtioiden välisiin konflikteihin, vähimmilläänkin turhaan ja voimia kuluttavaan taisteluun perheiden, työpaikkojen ja muiden yhteisöjen sisällä.

Yhdessä laulamisella voi olla kuitenkin suuri yhteisyyttä rakentava voima. Sen huomaa esimerkiksi aina ennen joulua, kun vanhat tutut joululaulut kokoavat väkeä tuhatmäärin yhteen. Yhdessä laulaminen on kuin terapiaa, se sulattaa ja lämmittää kylmiä sydämiä, herkistää mielet ja luo hyvän tunnelman.

Kirkolliskokouksen keskusteluita seuraava on voinut havaita, että sielläkin välillä keskustelu menevät tunteisiin ja jakavat joukkoja. Kun sitten päätösmessussa laulamme yhdessä, usein nopeasti kokoon kasatussa projektikuorossa, eivät erilaiset näkemykset enää haittaa, vaan löydämme yhteisen sävelen ja soinnun ja nautimme musiikin lahjasta samoin kuin yhteisestä veisuusta.

Yhteinen sointi löytyi myös, kun vierailimme pari viikkoa sitten Roomassa ja Vatikaanissa paavia tapaamassa.
Mukanamme oli peräti kaksi kuoroa, lauluryhmä jyväskyläläisestä Vox Aurea -nuorisokuorosta sekä Helsingin katolisen seurakunnan Cappella Sanctae Mariaen -kuoro. Ne esiintyivät yhdessä ja erikseen eri tilanteissa.
Paavi puhuikin vastauspuheessaan ”doksologisesta ekumeniasta”, ylistävästä ekumeniasta, jossa kuorot musiikillaan kunnioittavat Kolmiyhteistä Jumalaa. Hän lainasi vanhaa sanontaa: ”Se, joka laulaa, rukoilee kaksin verroin!”

Laulu yhdistää myös yli seurakunta- ja kirkkokuntarajojen. Kun hiippakunnassamme on kokoonnuttu juhlimaan uusia liitosseurakuntia, mukana on usein ollut kuoroja kaikista liitosseurakunnista; siinäkin on voinut huomata, miten laulu yhdistää.

Paavi viittasi vastauspuheessaan myös tänä vuonna vietettävään Nikean uskontunnustuksen juhlavuoteen todeten, että se on ”kuin ylevä “uskon nuottikirja” Ja tämän “totuuden sinfonian” keskellä on Jeesus Kristus itse. Hän on lihaksi tullut totuus, tosi Jumala ja tosi ihminen, meidän Herramme ja Pelastajamme. Se, joka tätä “totuuden sinfoniaa” kuuntelee – ei ainoastaan korvillaan, vaan sydämensä syvyyksissä –, saa kosketuksen Jumalan salaisuudesta, Jumalan, joka lähestyy meitä Pojassaan täynnä rakkautta”.

Tämä Nikean uskontunnustuksen sisällön viesti on myös hengellisen musiikin ytimessä – musiikki saa välittää Jumalan totuutta ja salaisuutta ja rakentaa yhteyttä yli monenlaisten muurien. Hengellisessä musiikissa yhteys ei synny vain sävelten ja sanojen kautta, vaan Hengen kautta. Psalmissa 22:4 sanotaan: ”Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä”. Efesolaiskirjeessä meitä myös rohkaistaan: ”Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä” (Ef 5:19-20).

Saakoon yhteinen sävel ruokkia ja rakentaa näidenkin päivien aikana meitä kaikkia, niin että se innostaa löytämään yhteisiä visioita, tekemisen suuntia ja päämääriä! Toivotan hyviä kanttoripäiviä, hyvä Jumala siunatkoon yhdessä olomme!

Matti Salomäki