Puhe paaville, Vatikaani

Teidän Pyhyytenne,

Suomalaisen delegaation puolesta kiitän mahdollisuudesta saada tavata Teitä, Pyhä Isä, Pyhän Henrikin juhlan yhteydessä. Tämä traditio on jatkunut jo lähes neljänkymmenen vuoden ajan.

Lapuan tuomiokirkon, Lapuan hiippakunnan pääkirkon, sakastissa on ikkunamaalaus, jossa on kuvattuna piispa Henrik. Hänellä on kädessään evankeliumikirja. Maalauksen alareunassa on teksti: ”Gloria in excelsis.”

Pyhän Henrikin legendan mukaan hän toi evankeliumin sanoman Suomeen. Myöhemmin piispan matkasta kirjoitettiin laulu ”Ramuns virens olivarum” (”Tuo lehvää öljypuiden”). Tämä laulu on myös suomalaisessa luterilaisessa virsikirjassa, ja sitä veisataan erityisesti Pyhän Henrikin juhlan aikaan.

Jouluna suuri taivaallinen sotajoukko lauloi: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Pyhä Isä, vetositte joulupuheessanne rauhan puolesta Ukrainassa ja Lähi-Idässä. Toivoitte rohkeutta avata ovet neuvotteluille ja vuoropuhelulle, jotta saavutetaan oikeudenmukainen ja pysyvä rauha.

Rauha on myös yksi Hengen hedelmistä, joita apostoli Paavali luettelee kirjeessään galatalaisille. Toisaalla hän toteaa: ”Kristus on meidän rauhamme” (Ef 2:14). Evankeliumi ohjaa sovintoon ja rauhaan Jumalan, toisten ihmisten ja luomakunnan kanssa. Tätä rauhaa maailma tarvitsee.

Me haluamme liittyä rukoukseen rauhan puolesta ja edistää rauhaa myös lahjamme välityksellä. Haluamme antaa Teille suomalaisen taitelijan Oiva Toikan kyyhkysen, rauhan symbolin. Laulussa ”Ramuns virens olivarum” kerrotaan, miten kyyhkynen kantoi nokassaan öljypuun lehvää Nooan arkkiin. Kyyhkynen on myös Pyhän Hengen vertauskuva. Henki rakentaa rauhaa. Olemme halunneet tukea työtä rauhan hyväksi symbolisesti 2025 eurolla, eurolla jokaista jouluyön viestistä kulunutta vuotta kohti.

Pyhä Isä, tänään luku 2025 viittaa myös katolisen kirkon riemuvuoteen. Iloitsen kutsustanne toivon pyhiinvaeltajien joukkoon ja aitoon, henkilökohtaiseen Herran Jeesuksen kohtaamiseen. Meille Suomesta saapuneille tämä matka on toivon pyhiinvaellus. Yksi toivon merkeistä on rauha, jota tämä maailma niin kovasti tarvitsee. Kuten toteatte bullassanne, meidän tulee olla sitoutuneita etsimään rohkeasti ja luovasti kestävää rauhaa.

Tänä vuonna vietetään myös ensimmäisen suuren ekumeenisen kirkolliskokouksen, Nikean kirkolliskokoukseen, 1700-vuotisjuhlaa. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytetään perinteisesti paljon apostolista uskontunnustusta, mutta erityisesti tänä vuonna on tavoitteena lisätä Nikean uskontunnustuksen käyttöä jumalanpalveluksissa.

Uskontunnustuksen alkusanat ”Me uskomme” oli vahva merkki keskinäisestä yhteydestä ja yhteisestä uskosta. Se on sitä edelleen. Nikean uskontunnustuksen mukainen usko saapui Suomeen kahdesta suunnasta, lännestä ja idästä, mikä osaltaan muistuttaa yhteydestä tässä rikkinäisessä maailmassa. Nikean tunnustus on kutsu yhteyden rakentamiseen ja tunnustamiseen Jeesuksen rukouksen mukaisesti, ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh 17:21).

Iloiten yhdyn riemuvuoden rukoukseen: ”Herättäköön tämä riemuvuoden armo meissä, toivon pyhiinvaeltajissa, kaipauksen taivaallisia lahjoja kohtaan ja levittäköön se koko maan ylle Lunastajamme iloa ja rauhaa.” Kun Suomessa näinä päivinä lauletaan virttä ”Ramus virens olivarum”, myös sen viimeisessä säkeistössä yhdytään rauhan rukoukseen ja kiitokseen.

Näillä sanoilla tervehdin Teitä, Pyhä Isä, koko delegaation puolesta. Se lämpö ja rauhan Herran läsnäolo, jota olemme saaneet kokea, lämmittäköön meitä kaikkia myös tästä eteenpäin.

Matti Salomäki