Itsenäisyyspäivän saarna Vaasassa

PITKÄ ITSENÄISYYS JA KYNTTILÖIDEN SANOMA

Hyvät seurakuntalaiset!

Hyvää itsenäisyyspäivää! Saamme juhlia tänään jo 107 vuotta kestänyttä itsenäisyyttä. Erityisen hyvin tähän päivään sopii pohjaksi Lasse Heikkilän Suomalainen messu, jonka sanoma on puhutellut suomalaisia jo neljännesvuosisadan, vuodesta 1998. Se on – kuten sitä luonnehditaan – taiteellinen katsaus itsenäisyyden ajan Suomen maisemiin ja kansan tunteisiin sekä Jumalan siunaukseen kansamme yllä. Se kuvaa hyvin niitä monenlaisia muistoja ja tunnelmia, joita pitkään itsenäisyyden aikaan ja sen vaiheisiin on sisältynyt.

Maamme on käynyt läpi monenlaisten vaiheiden 107 vuoden aikana. Siihen on mahtunut sotaa ja rauhaa, köyhyyttä ja rikkautta, kehitystä ja muutosta. Viimeisin suuri käänne oli muutos puolueettomasta maasta Nato-jäsenmaaksi. Se oli myös muutos, jonka seuraukset näemme laajemmin vasta myöhemmin.

Itsenäisyyspäivään liittyy itselläni paljon muistoja lapsuudesta saakka. Päivää on kodissamme aina vietetty arvokkaasti ja isänmaallisissa tunnelmissa. Kodissamme oli tapana sytyttää ikkunoille kaksi kynttilää. Äitini toimiessa opettajana, hänen piti vuorollaan käydä sytyttelemässä kynttilöitä myös koulun ikkunoille.

Historiasta kerrotaan, että kahden kynttilän polttaminen liittyi ennen itsenäistymistä kuningasperheen kunnioittamiseen ja sen jälkeen keisariperheen kunnioittamiseen. Sortovuosina kynttilöistä tuli kapinan ele vastalauseena venäläistämiselle. Jääkäriliikkeen aikana kynttilät viestittivät turvallista majapaikkaa jääkäreille. Itsenäistymisen jälkeen kynttilöitä on poltettu itsenäisyyden kunniaksi. Kahden kynttilän on ajateltu viittaavan kotiin ja isänmaahan. Toisaalta yleiseen ikkunatyyppiin kaksi kynttilää on sopinut parhaiten. Toki viittaus toiseen adventtiinkin on mahdollinen, itsenäisyyspäivähän ajoittuu usein toisen adventin läheisyyteen. Joka tapauksessa tällainen kaunis tapa sytyttää itsenäisyyden kynttilöitä on maassamme kulkenut jo pitkään.

MUISTOJEN PÄIVÄ

Itsenäisyyspäivänä monien katse siirtyy menneisiin vuosikymmeniin. Viimeisestä maaatamme kohdanneen sodan päättymisestä on kulunut aikaa jo 80 vuotta. Vaasan vanhalle hautausmaalle on siunattu 381 sankarivainajaa. Monet sankarihautausmaat valaistaan tänä päivänä kynttilöin ja muistomerkeille lasketaan seppeleitä. Sodan käyneitä ei ole enää paljon jäljellä keskellämme, mutta heidän muistoaan ja arvokasta työtään on syytä muistaa myös jatkossa.

Oma isäni sai komennuksen kutsuntoihin 17-vuotiaana maaliskuussa 1943. Huhtikuussa hän astui palvelukseen ja siirtyi koulutettavaksi, toukokuussa oli aika vannoa sotilasvala ja sitten odottikin rintamapalvelus, jota kertyi kaikkiaan 628 vuorokautta. Kun sotatoimet päättyivät, edessä oli vielä 213 vuorokautta kestänyt varusmiespalvelus.

Hän sai palata takaisin fyysisesti ehjänä, mutta sielulta haavoitettuna, kuten muutkin sodan kokeneet. Mitä kaikkea hän oli noina vuosina nähnyt ja kokenut, sitä hän ei halunnut meille koskaan juurikaan jakaa. Nyt lähellä meitä Ukrainassa monet elävät samanlaisia vaiheita sodan kauhujen keskellä ja kantaen sen jälkeen monenlaisia haavoja mukanaan. Sodassa ei ole voittajia, vain häviäjiä.

ITSENÄISYYDEN JA VAPAUDEN JUHLA

Tämä päivä muistuttaa meitä vapaudesta, joka on meille tärkeää. Oma kieli, oma raha, oma lippu, oma hallinto – nuo ja muut jo koulussa opitut itsenäisen valtion tunnusmerkit – ovat tärkeitä tunnuksia, joiden takia tänä iltana kokoontuu myös presidentin linnaan 1700 henkeä juhlistamaan itsenäisyyttä.  Mutta vapaus on myös poliittista tai kansallista itsenäisyyttä syvempi käsite. Se on myös hengellinen ja sisäinen todellisuus meissä ihmisissä. Johanneksen evankeliumin sanat avaavat meille vapautta, joka ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista.

Jeesus puhuu evankeliumissa juutalaisille, jotka uskoivat häneen, mutta eivät vielä täysin ymmärtäneet sanomaansa. He olivat toki muiden tavoin roomalaisen hallintovallan alla, mutta kuitenkin heillä oli vahva identiteetti Abrahamin jälkeläisinä ja juutalaisen uskonnon edustajina. Ikään kuin heiltä tässä toteamuksessa olisi myös unohtunut se vaihe, kun he olivat Egyptin orjuudessa. Mutta edelleen heille oli tärkeätä korostaa Abrahamin jälkeläisyyttä ja oman kansan pitkää historiaa Jumalan valittuna kansana.

Jeesus toi heille muistutuksen lain merkityksestä. He olivat lain kansaa. 10 käskyä ja muut käskyt ja kiellot olivat heille tärkeitä. Juutalaisten opetus piti sisällään 613 käskyä ja kieltoa, joiden mukaan elämää piti elää. Mutta laki ei voinut tehdä heistä vapaita, sillä laki vaatii täydellistä kuuliaisuutta antaakseen sen mitä se lupaa. Näin laki tekee meistä orjia, sillä se sitoo alleen ja vaatii täydellistä kuuliaisuutta. Kukaan ei pysty täyttämään lakia täydellisesti.

Sen sijaan Poika voi vapauttaa lain alta, sillä hän itse täytti sen lain puolestamme, jota me emme kyenneet täyttämään. ”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todellisesti vapaita”.

Me etsimme vapautta monella tavoin. Nuoren elämään kuuluu itsenäistyminen ja vastuun ottaminen omasta elämästä. Silloin kyseenalaistaa helposti monenlaisia auktoriteetteja. Elämään kuuluu vähitellen myös vastuun ottaminen omasta arvomaailmasta ja oman suhteen määritteleminen maailmankatsomuksen ja uskon asioihin. Ei riitä enää vanhempien arvot ja usko, täytyy muodostaa oma vakaumus.

Vapaus on hieno ja kiehtova asia. Mutta elämä voi opettaa senkin, että esimerkiksi vain itsestään huolehtiminen ja omien etujen ajaminen ei tyydytä sisintä. Tarvitsemme myös jotain arvoja, ikään kuin ankkureita, joihin kiinnittää elämämme ja tavoitteemme. Tarvitsemme vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Vapaus, jossa hylätään kaikki perinteiset arvot voikin johtaa aivan päinvastaiseen tulokseen kuin oli tavoite. Sillä reitillä paljastuu oma itsekkyys ja syyllisyys. Kuviteltu vapaus Jumalan antamista elämän liikennesäännöistä tai omasta kaikkivaltiudesta johtaa lopulta umpikujaan.

Todellinen vapaus on evankeliumin valossa Jumalan kunnian tunnustamista ja hänen säädöstensä hyväksymistä. Vapautta on se, että Jumalan Poika vapauttaa meidät sisäisesti vapaiksi ja poistaa syyllisyyden taakan.

Jeesus kehotti näitä juutalaisia, jotka olivat kiinnostuneet Jeesuksesta, mutta eivät ehkä aivan sisällä vielä Jeesuksen merkityksen ytimessä, olemaan uskollisia hänen sanalleen. Näin he oppisivat Jeesuksen mukaan tuntemaan totuuden. Tämä totuus toisi mukanaan vapauden. Tuohon aikaan ei ollut vielä kirjoitettua Uutta testamenttia, vaan hän viittasi omiin opetuksiinsa. Tässä on rohkaisu meillekin, kun etsimme tietä ja Jeesuksen merkitystä. Jumalan sana ohjaa pysyviin arvoihin ja totuuden tuntemiseen. Se totuus on lopulta itse Jeesus Kristus. Hän tuo myös vapauden, sillä hän on Vapahtaja.

VAPAUS VAATII UHRIN

Maamme itsenäisyys saavutettiin rukousten, uhrausten ja yhteisen ponnistelun kautta. Tämä on vapaus, joka velvoittaa meitä. Vapaudella oli kallis hinta. Tuhannet ja tuhannet menettivät henkensä puolustaessaan maatamme ja antaakseen meille ja lapsillemme vapaan ja turvallisen maan. Uhri oli kallis, mutta se kannatti.

Myös meidän puolestamme on annettu uhri, että me olisimme vapaita. Me olemme syntymästä saakka syntiin sidottuja ja kuolemaan tuomittuja ja kannamme syyllisyyden taakkaa. Mutta meidän puolestamme Vapahtaja antoi uhrin, että me olisimme vapaat. Nyt meillä on vapaus, mutta se ei ole vapautta tehdä itsekkäästi mitä kukin haluaa. Se on vapautta, joka kutsuu palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistä.

Mikä onkaan tuon syvemmän vapauden merkitys? Se on sisäistä vapautta, se on syvempää kuin poliittinen vapaus. Se on vapautta omassatunnossa, se on syntien anteeksiantamuksen tuomaa rauhaa, se on vapautta kulkea Jumala askelissa silloinkin, kun maailma ja oma tahto houkuttelee helpommille teille.

Tuo vapaus antaa rohkeuden elää uskoa todeksi vaikeinakin aikoina. Seurakunnan tehtävä on pysyä totuudessa ja välttää ajelehtimasta erilaisten ajan tuulten mukana milloin missäkin asiassa. Siksi kristittynä eläminen vaatii jatkuvaa yhteyttä Jumalan sanaan ja rukouksessa elämistä. Psalmissa 119 ylistetään Jumalan sanaa ja siellä todetaan muun muassa näin: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti”. Uudemmassa käännöksessä kohta kuuluu: ”Totuus on sinun sanasi ydin, oikeudenmukaiset päätöksesi pysyvät ikuisesti”.

Kun elämä ja usko on ankkuroitu tuohon pysyvään ja muuttumattomaan Jumalan sanaan, emme kulje tuulen mukana tai virran viemänä, vaan voimme pysyä Jumalan muuttumattoman tahdon ja sen lupausten tiellä. Tuon vapauden tehtävä ei ole saattaa meitä orjuuteen, vaan ohjata rakentamaan hyvää ja kestävää – omassa elämässä, seurakunnassa ja maailmassa. Vapaus johtaa palvelemaan toisia.

PÄÄTÖSSANAT

Hyvät seurakuntalaiset! ”Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita”. Jeesuksen lupaus vapaudesta on voimassa tänäänkin. Jumalan rakkaus on suurempi kuin mikään vankeus, jota kohtaamme sisäisesti tai ulkoisesti. Niinpä tämä itsenäisyyspäivä ja sen evankeliumi teksti kutsuu meitä tähän suureen kristityn vapauteen. Tänäänkin saamme uskoa syntimme anteeksi ja luottaa lupaukseen siitä, että Jumala antaa anteeksi ja hyväksyy meidät yhteyteensä Kristuksen uhrin tähden. Niin kuin sankarivainajien uhri toi meille vapauden ja pelastuksen, niin Jeesuksen uhri toi meille syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän, ikuisen isänmaan.

Kiitos Jumalalle kansamme vapaudesta ja Kristuksen tuomasta vapautuksesta! Pyytäkäämme viisautta ja rohkeutta käyttää vapautemme Jumalan tahdon mukaan hänen kunniakseen ja lähimmäisten parhaaksi.

piispa Matti Salomäki