Puhe kirkkoherra Harri Romarin virkaanasettamisessa Laukaassa (Simo Peura)

Rakkaat ystävät,

Vietämme tänään kynttilänpäivää. Pahin pimeys on takana, ja päivä päivältä valon määrä kasvaa. Raamatun lukukappaleet kertovat meille Jeesuksesta, maailman valosta. Häntä kutsutaan myös toiseksi auringoksi. Kristuksesta lähtevä valo on vieläkin kirkkaampi kuin se valo, joka on peräisin taivaankappaleesta nimeltä aurinko.

Tämä päivä on Laukaan seurakunnan juhlapäivä. Uusi kirkkoherra Harri Romar asetetaan virkaan. Kirkkoherraan kohdistuu monia, myönteisiä odotuksia. Seurakunnassa kirkkoherran harteille myös uskotaan paljon.

Tulet Harri kirkkoherran tehtävään Säynätsalosta, jossa olet toiminut aluekappalaisena lähes seitsemän vuotta. Nyt sinulle osoitetaan entistä vaativampi tehtävä, Laukaan kirkkoherran virka. Sinulla on innostusta ottaa vastaan uusi työ ja varmasti myös paljon annettavaa tälle seurakunnalle.

Kun haastattelimme viranhakijoita, kerroit omasta johtamisotteestasi. Sanoit, että johdat seurakuntaa omalla esimerkillä ja että mielelläsi annat vastuuta työtovereille. Nämä ovat hyviä ajatuksia. Korostit myös, että yhteisistä sopimuksista on pidettävä kiinni. Tämäkin on tärkeää. Seurakunnassa kaikilla työyhteisön jäsenillä tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet. Jos joku vaatii erityiskohtelua, hän samalla rikkoo työyhteisön ilmapiiri. Esimieheltä vaaditaan lujuutta, kun hän huolehtii siitä, että kaikki toimivat yhdessä sovitulla tavalla. Tässä pyrkimyksessä työyhteisön jäsenet voivat kuitenkin tukea esimiestään. Silloin keskinäinen luottamus kasvaa. Työyhteisö koetaan turvalliseksi, ja työnteko sujuu.

Yhtä olennaista on kirkkoherran ja luottamushenkilöiden yhteistyö. Se edellyttää avointa keskustelua, yhdessä miettimistä ja toisen tarkkaa kuuntelua. Uusi kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto ovat juuri käynnistäneet toimintansa. Viran vastaanottaminen osuu samaan ajankohtaan. Tämä kaikki merkitsee sitä, että Laukaan seurakunnassa alkaa uusi vaihe Harri Romarin johdolla. Nyt luodaan yhteistyön perustaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Tähän vaiheeseen sisältyy myös mahdollisuus tarkistaa suuntaa. Monessa seurakunnassa arvioidaan parhaillaan, kuinka paljon työntekijöitä voidaan palkata, mitä tulee tehdä kiinteistöille ja mitkä ovat seurakuntatyön painopisteet.

Kirkkoherran tehtävään kuuluu seurakuntatyön kehittäminen. Siihen kirkkoneuvosto viittasi, kun se tuomiokapitulin pyynnöstä pohti kirkkoherraan kohdistuvia odotuksia. Häneltä odotetaan muutosjohtamisen taitoa. Laukaa on monen taajaman seurakunta ja muuttunut paljon viime vuosikymmeninä. Miten toimintaympäristön muutos vaikuttaa seurakuntatyöhön?

Yksi jatkuvan kehittämisen paikka niin Laukaassa kuin muissakin seurakunnissa on jumalanpalveluselämä. Jos se pääsee näivettymään, jotain olennaista katoaa. Tehtävä on vaativa. Esimerkit seurakunnista kuitenkin kertovat, että jumalanpalveluksen eteen voidaan tehdä paljon. Me papit voimme opetella luontevaa puheentapaa ja irtautua papereistamme. Saarnaa voimme havainnollistaa ja elävöittää, ja sen voimme pitää muualtakin kuin saarnatuolista. Tärkeää on, että soitto ja musiikki tukevat seurakuntalaisten laulamista. Pahin vihollisemme ovat liiat rutiinit. Ne vievät innostuksen ja ilon.

Toinen olennainen seikka on se, että messu suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä. Tämä tarkoittaa, että seurakuntalaisille annetaan tehtäviä jumalanpalveluksessa. Niitä on monia. Tarvitaan tekstinlukijoita, esirukouksesta vastaavia, messuavustajia, tervetuloa toivottavia oville, kolehdin kerääjiä jne. Jos tälle tielle lähdetään ja tehtäviä jaetaan, edessä on aluksi paljon työtä. Lopulta kuitenkin yhdessä tekeminen alkaa kantaa. Jumalanpalveluksesta tulee kotoinen. Siihen saadaan inhimillistä lämpöä ja luontevuutta. Se koetaan omaksi.

Tulevaisuuden kysymys laajemminkin on se, onnistummeko innostamaan vapaaehtoisia vastuunkantajia. Aineellisten voimavarojen vähetessä joudumme opettelemaan uutta seurakuntatyön tapaa. Palkattuja työntekijöitä on vähemmän ja heidän roolinsa muuttuu, kun seurakuntalaiset ottavat vastuuta kirkon tehtävän toteuttamisesta. He kokevat itsensä merkityksellisiksi. Jos tässä onnistuisimme, se olisi iso muutos seurakunnan elämässä.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni, kun tätä puhetta laatiessa pohdin sinun Harri tulevia työvuosiasi. En tiedä, kuinka hyvin ajatukseni vastaavat sinun näkyäsi. Tästä mennään joka tapauksessa eteenpäin sinun johdollasi. Joudut ottamaan paikan muutoksen kärjessä, innostamaan työtovereitasi ja luottamushenkilöitä, etsimään tietä. Sinun näkyäsi ja ajatuksia tarvitaan. Lopulta on kuitenkin kyse seurakunnan yhteisestä näystä. Sen rakentamiseen tarvitaan kaikki muutkin sinun johdollasi.

Tämän päivän epistolassa Johannes kirjoittaa: ’Mutta jos vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.’ (1. Joh. 1:7)

Aloitin kirkkoherraan kohdistuvista odotuksista ja jatkoin miettimällä muutoksia. Jotta kokonaiskuva ei yksipuolistu, on muistettava viranhoidon toinen puoli. Se, että et ole kuitenkaan yksin. Se, että hoidat virkaasi Jumalan lupausten varassa.

Tänään kynttilänpäivänä Kristuksen armollinen valo valaisee sinua Harri. Et vaella vain omiin voimiisi tukeutuen vaan valossa. Kristuksen valo valaisee tietäsi ja elämääsi. Se luo yhteyttä sinun ja seurakunnan välille. Kuulutte samaan joukkoon. Tässä valossa Jumala tekee sinussa ja seurakuntasi jäsenissä työtä. Voit antaa parhaasi, mutta myös luottaa siihen, että Kristus, ylin esipaimenesi, on sinulle armollinen. Tätä sanomaa julista laukaalaisille, niin että Kristuksen valo valaisisi myös heidän elämänsä. Aamen.