Puhe Seinäjoen kaupunginvaltuuston kokouksessa (Simo Peura)

Arvoisa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja läsnäolijat,

Aluksi haluan ilmaista iloni ja kiitokseni kutsusta ja mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro kokouksenne aluksi.

Hiippakunnan ja kaupungin haasteet ja tavoitteet

Tätä puheenvuoroa varten tutustuin Seinäjoen kaupunkistrategiaan. Huomasin siinä paljon tuttua. Kun vuoden vaihteen jälkeen alamme päivittää Lapuan hiippakunnan strategiaa, meidän on hyödyllistä perehtyä Seinäjoen ja hiippakunnan muiden kaupunkien strategioihin.

Seinäjoen strategiassa avataan aluksi näkymä kaupunkiin, jossa on aktiivisia asukkaita, yhteisöjä ja yrityksiä. Toimintaympäristön muutos korostaa tällaisen aktiivisuuden merkitystä. Kaupunki panostaa vuorovaikutteiseen viestintään ja on avoin kokeilukulttuurille. Tapahtumissa ja kaupunkiympäristön kehittämisessä tarvitaan kökkähenkeä. Kaupunki etsii kestävän kehityksen ratkaisuja. Ja monikulttuurisuus kuuluu kaupungin elämään.

Samat peruskorostukset, jotka koskevat kaupunkilaisten aktiivisuutta, mainitaan hiippakunnan nykyisessä toimintasuunnitelmassa. Haluamme korostaa seurakuntalaisten roolia, seurakuntalaisuutta. Tätä kautta pyrimme vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Tavoitteena on seurakunta, joka antaa tilaa toimia ja valmentaa yhteiseen työhön – senkin voisi tiivistää kökkähengeksi. Tuemme kokeilukulttuuria, ja vahvistamme verkostoyhteistyötä eri toimijoiden, kuten kaupunkien, kanssa.

Kirkkona kannamme omassa työssämme vastuuta myös ilmastosta ja ympäristöstä. Haluamme kohdata moniarvoistuvan ja monikulttuurisen yhteiskunnan: tuemme seurakuntia eri uskontojen ja katsomusten välisessä ja monikulttuurisessa kanssakäymisessä.

Monessa kohdassa kaupungin ja hiippakunnan haasteet ja tavoitteet muistuttavat toisiaan, vaikka hiippakunnan toimintasuunnitelmassa asioita katsotaankin uskonnollisen yhteisön näkökulmasta.

Lasten ja nuorteet tarpeet ja hyvinvointi

Kaupungin strategiaa lukiessani pysähdyin erityisesti yhteen kohtaan. Siinä todetaan, että Seinäjoki on lapsiystävällinen kaupunki. Kaupunki panostaa lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Se tarkoittaa muun muassa, että kaikille lapsille tarjotaan mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen ja sujuvaan lukutaitoon. – Oli hienoa lukea näitä kohtia; pitäkää niistä kiinni ja toteuttakaa ne käytännössä. Näitä näkökohtia tuskin voi liian paljon painottaa.

Lapuan hiippakunta oli isäntähiippakuntana kuluneen vuoden Yhteisvastuukeräyksessä. Keräyksen välityksellä haluttiin tuoda apua ja kiinnittää huomiota lapsiperheiden köyhyyteen, joka on maassamme laaja ja edelleen laajeneva ongelma. Erityisen vakavaa on, että tällä ongelmalla on kauaskantoisia seurauksia.

Kokemus osattomuudesta ja ulkopuoliseksi jäämisestä painaa jälkensä lapseen ja nuoreen – oli sitten kyse harrastus- tai opiskelumahdollisuuksista. Monet kyvyt jäävät käyttämättä ja unelmat toteutumatta.

Vahvuutenamme Suomessa on ollut, että lapsilla ja nuorilla on tasavertaiset mahdollisuudet saada hyvä koulutus perheen taustasta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. On huolestuttavaa, jos tämä mahdollisuuksien tasa-arvo alkaa murtua. Sen vuoksi on tärkeää, että lasten ja nuorten hyvinvointia koskevat tavoitteet ja keinot on selkeästi kirjattu kaupungin strategiaan ja että asian hyväksi tehdään kaikki voitava.

Kun puhumme lasten ja nuorten tarpeista ja hyvinvoinnista, puhumme asiasta, jonka tulee olla aina ensimmäisellä sijalla myös seurakuntien toiminnassa. Jo Raamatussa seurakunnalle on annettu velvoittava käsky, jonka mukaan lapsi ja lapsen etu on asetettava aina ensimmäiseksi.

Lasten ja nuorten hyvinvointi on siten asia, joka erityisen voimakkaasti yhdistää kaupunkia ja seurakuntaa. Molemmilla on omat tapansa toimia lasten ja nuorten hyväksi, mutta monessa kohdin on tärkeää tehdä myös yhteistyötä. Hiippakunta tukee seurakuntia, jotta ne löytävät luontevat yhteistyöväylät kuntien varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa.

Kaupungin ja seurakunnan yhteistyö

Seinäjoella kaupungin ja seurakunnan yhteistyö on monin tavoin esimerkillistä. Vuosien saatossa on rakentunut keskinäinen luottamus, joka on luonut vahvan pohjan yhteistyölle. Koulutoimen osalta yhteistyösopimus on ollut voimassa jo pidempään, ja juuri tällä hetkellä on ajankohtainen uusi varhaiskasvatuksen yhteistyösopimus. Saamani tiedon mukaan sopimuksen laatimista ovat siivittäneet avoimuus, vuoropuhelu, keskinäinen tutustuminen ja yhteinen näky lapsen edusta.

Yhteistyösopimus edistää pitkäjänteisesti arvokasvatusta ja eettistä kasvatusta varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Yhteistyö on kirjattu myös Seinäjoen kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaan nimeltä ”Meirän vasu” ja yksiköiden esiopetuksen vuosisuunnitelmiin. Yhteistyön tavoitteena on tukea lasten ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan hyvinvointia, vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä tukea esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta.

Toiminnassa seurataan Opetushallituksen antamaa ohjeistusta ja paikallista esiopetus- ja varhaiskasvatussuunnitelmaa. Kaupungin varhaiskasvatuksessa katsomuksia tarkastellaan tasaveroisina arvottamatta niitä keskenään. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin. Tämä on tärkeää, jos haluamme kasvattaa lapsista suvaitsevaisia ja erilaisuutta ymmärtäviä vakaumuksen ihmisiä.

Yhteistyön pohjana on hyväksi havaittu neljän korin malli. Siinä erotellaan ensinnäkin yleissivistävä opetus, toiseksi perinteiset juhlat, kolmanneksi uskonnolliset tilaisuudet ja neljänneksi kasvun ja hyvinvoinnin tuki. Sopimukseen liittyy havainnollinen yhteistyön vuosikello. Siinä erilaiset yhteistyön muodot on sijoitettu vuoden varrelle ja samalla eritelty eri värein, mihin koriin mikäkin yhteistyömuoto kuuluu. Vuosikellosta löytyy sisältöä jokaiseen neljään koriin. Toteutunutta yhteistyötä arvioidaan säännöllisesti kaupungin ja seurakunnan varhaiskasvatuksen edustajien yhteistyötapaamisissa. Seurakunnan työntekijät ovat lisäksi pyydettäessä tukena kriisitilanteissa.

Olen tyytyväinen siihen, että Seinäjoen kaupunki ja seurakunta tekevät yhteistyötä varhaiskasvatuksen alueella. Siinä kumpikin yhteistyökumppani pitää avoimesti ja rehellisesti kiinni omista lähtökohdistaan samalla kun yhdessä etsitään lapsen etua. Uskon ja toivon, että tällainen yhteistyö tukee tulevaisuuden aktiivisten kaupunkilaisten kasvua niin, että heillä on hyvät lähtökohdat myös katsomuksellisesti ymmärtää monikulttuurista kaupunkia ja maailmaa. Samalla he voivat löytää oman paikkansa ja omat mahdollisuutensa elämässä.

Kysymys uskonnon paikassa julkisessa elämässä

Muutamia viikkoja sitten piispat laativat yhteisen julkilausuman. Se käsitteli seurakuntien ja koulun yhteistyötä sekä uskonnon asemaa julkisessa elämässä. Taustalla oli apulaisoikeusasiamiehen päätös kantelusta, joka koski koulun uskonnollisia juhlia Kuusankoskella ja niiden järjestämistä kirkossa.

Päätökseen sisältyi kaksi eri näkökulmaa. Näistä edellinen, juhlan sisältö, oli Kuusankosken tapauksessa ongelmallinen. Sen sijaan jälkimmäistä seikkaa, juhlan järjestämistä kirkossa, on lähtökohtaisesti vaikea pitää ongelmallisena. Kirkon käytölle voi olla hyvin perusteltuja syitä, joista olemme kuulleet esimerkiksi Kortesjärveltä tai viimeksi Laukaasta. Uutta on, että vanhemmat reagoivat koulutoimen äkkinäiseen päätökseen perua koko joulujuhla järjestämällä juhlan lapsille yhteisvoimin ja kirkossa (19.12.). Hankkeen puuhamiehet myöntävät avoimesti, etteivät itse juuri kirkon penkkejä kuluta. He kuitenkin kantavat huolta siitä, että heidän lapsensa jäävät vaille suomalaista kristillispohjaista juhlaperinnettä.

Arvokeskustelulle on tarvetta erityisesti moniarvoisessa yhteiskunnassa. Sellainen Suomesta on kiistatta tullut. Samalla siitä ei ole kuitenkaan tullut uskonnotonta yhteiskuntaa. Kristinusko on jättänyt syvät jäljet suomalaiseen kulttuuriin ja elämänmuotoon. Jopa niin syvät jäljet, että uskonnon ja kulttuurin välille on vaikea vetää selvää rajalinjaa. Tämän seurauksena kulttuuria on mahdotonta riisua sen uskonnollisista ulottuvuuksista. Sama koskee arvokeskustelun käymistä: se ei onnistu ilman, että samalla käydään katsomusten ja vakaumusten välistä keskustelua. Vaikka uskonnon kriitikot sitä ehkä toivovat, ei ole olemassa neutraalia, uskonnoista ja vakaumuksista vapaata tilaa, jossa tämä keskustelu käytäisiin. Tämän ovat viimeksi osoittaneet toisten uskontojen edustajat, jotka ovat tulleet maahamme.

Peräänkuulutan siis suvaitsevaisuuden ilmapiiriä, jossa erilaisten uskontojen ja vakaumusten edustajat kohtaavat ja rakentavat yhteistä hyvinvointia. Tällöin uskontoa ei suljeta pois julkisesta tilasta eikä rajata pelkän yksityisyyden piiriin, vaan se nähdään olennaisena osana ihmisten hyvinvointia.

Toivon, että kaupungin ja seurakunnan toimiva yhteistyö varhaiskasvatuksen alueella ja kouluissa voisi jatkua. Uskon, että se koituu seinäjokisten lasten ja nuorten parhaaksi. Näillä ajatuksilla toivotan teille, arvoisat Seinäjoen päättäjät, paljon viisautta ja voimia toimiessanne kaupungin asukkaiden parhaaksi. Toivon perheisiinne iloista Vapahtajan syntymäjuhlaa.

© Simo Peura